Postin saaminen on aina ollut ihanaa, mutta sen ihanuus on korostunut entisestään nyt kun posti tulee omaan kotiin. Joka päivä odotan innolla postin saapumista ja yllättävän usein sieltä tupsahtaa jotain, vaikka meille ei tule edes mainoksia.
1) Lehdet
Suur-Jyväskylän Lehti on ihan paras. Se tulee kaksi kertaa viikossa, joten yksi lehti on mun seurana keskimäärin kaksi aamupalaa ja kolme iltapalaa. Kuinka yksinäistä mulla olisikaan ilman sitä. Lempipalsta siinä lehdessä on ehdottomasti se, missä jyväskyläläiset kertovat, mistä saa parhainta palvelua. Haluaisin joskus yllättyä ja löytää sieltä oman naamani... Ah, taas tää mun julkisuudenhakuisuus puskee pintaan.
Nurmijärven seurakunta kustantaa mulle Kotimaa-lehden, jota mä oon alkanut vähitellen arvostaa. Hihii, omaa sisäpiiritietoa kirkon asioista ja teologiasta. Jyväskylän seurakuntalehteähän meille ei mainoskiellon takia tule, joten sitä selailen aina kyläillessäni Sinillä.
2) Laskut
Niitä mulle ei tule, jee.
3) Paketit
Yhden kerran olen saanut ovelle paketin, jossa oli kirjoja. Se oli aika luksusta, ettei tarvinnut itse kävellä postiin ja roudata painavaa pakettia kotiin.
4) Kirjeet ja kortit
Nää on mun lemppareita ja näitä mä olen saanut yllättävän usein, mikä on joka kerta todella yllättävää. Synttärionnittelut postitse on vaan niin paljon kivempia kuin Facebook-onnittelut (joita en millään tavalla myöskään väheksy!!). Ne ovat oikeasti henkilökohtaisia ja vaativat vaivaa. Ihan tosi, kirjeen/kortin postiin vieminen on ainakin mulle uskomattoman ylivoimainen urheilu- ja muistisuoritus. Kirjettä, tai korttia etenkään, ei koskaan muista ottaa mukaan ja jos muistaa, siellä se laukussa köllöttää, kunnes ollaan taas himassa. Jos mun pitää postittaa kirje, olen samassa ajassa ehtinyt kirjoittaa jo useamman kirjeen ennen kuin olen saanut edes ensimmäistä postiin.
Vaikka salaa mielessäni haaveilen prinssin kirjoittamasta rakkauskirjeestä, olen saanut tähän mennessä jo jotain, minkä uskon olevan paljon parempaa. Viime viikolla sain nimittäin kirjeen, jossa oli englannin essee, josta oli saatu 85 pistettä. Öö, what, miksi joku lähettäisi mulle oman enkun esseensä? No tietysti siksi, että tämä kyseinen essee oli kirjoitettu musta. Kuvitelkaa sitä fiilistä, kun aamulla/päivällä heräsin siihen, että posti tulee ja sieltä tuli pelkästään mulle postia. Nurmijärven seurakunnalta pari pöytäkirjaa, verotoimistolta jotain ja yksi kirje, joka on kirjotettu Hennan käsialalla. Aloitin päiväni lukemalla kirjeen siitä, mitä mun sisko kelaa musta. Yhyy, olipa muuten hieno päivä se. Harvoin sitä saa tommosia rakkauskirjeitä, jota ei osaa edes odottaa.
5) Postit, jotka eivät ole osoitettu mulle
Postimies-Pate osaa myös masentaa. Sen se tekee silloin, kun se tuo postia, joka ei ole osoitettu mulle. On päiviä, jolloin se tuo vaan kämppikselle postia, ja silloin olen kateudesta vihreä. Okei, en aina: silloin kun kämppis saa laskuja enkä osaa olla kateellinen.
Joulun alla sattui myös sellaista, että saimme postia, joka ei ollut tarkoitettu kummallekaan meistä. Nyt jotkut onnettomat ihmiset miettivät katkerana: "Mikseivät ne entisen naapurin kummin kaimat laittaneet meille joulukorttia, vaikka me laitettiin niille. Ensi vuonna ei kyllä varmasti enää laiteta." Vieraiden ihmisten jouluntoivotukset tietysti lämmittivät vähän mun mieleltä, mutta varmasti kuitenkin vähemmän kuin olisi lämmittänyt niitä, joille ne oikeasti olisi tarkoitettu. Kannattaisi siis ilmoittaa muuttuneesta osoitteesta, paitsi jos tässä tapauksessa oli kysymys jotain hämäyksestä...
