Viimenen maanantai alaikäisenä - ja ei, en ole paniikissa. Ihan oikeesti.

Tänään preparoin rotan. Ihmeellinen asia, mutta pakko se oli sanoa heti suoraan kättelyssä. Se oli aivan mahtavaa! Aamulla herätessäni en olisi todellakaan voinut kuvitella, että tänään skalpelli kädessä nyljen ihan oikean rotan. Just tollaset erilaiset bilsan tunnit saavat mut tajuamaan, miten paljon oikeesti tykkäänkään koko aiheesti. En todellakaan tollasen tunnin jälkeen voi pitkään hetkeen olla sitä mieltä, että musta isona tulee pappi tai toimittaja tai jotain ihan muuta kuin luonnontieteisiin liittyvää. Silti, hetkeäkään en ole ihan tosissani katunut sitä, että lopetin fysiikan.

Alotin mun viikon ihan loistavasti. Menin rauhassa kouluun, ja siinä pikaisesti ajattelin, että voisin varata viimein ajan opolle ja pääsisin selvittelemään ongelmiani. Hetken kuluttua huomasinkin jo istuvani opon huoneessa avautumassa mun kurssi- ja kirjoitusvalintaongelmistani. Ajanvaraus on niin yliarvostettua. Mun pitäisi useemmin vaan mennä suoraan asiaan.

Päätin mun tulevaisuudesta siinä kymmenessä minuutissa ja nyt on kaikki huolet poissa. Tiedän, mitä mä aion tehdä ja milloin. Kaikki kirjoitettavat on jo tiedossa ja vitosjaksosta tulee mun unelmien jakso, vaan kuusi kurssia! Ah, kesälomakin on kohta jo täällä!

Mutta sitä ennen on synttärit...

Kyllä mua jo pikkasen jännittää, vaikka oikeesti eihän se edes niin iso juttu ole. Sovittiin tänään tosin Sinin kanssa, että ensi viikon lauantaina on meidän molempien eka kerta, luovuttaa verta siis. Aika mahtavaa. Voin sanoa ihan tosta vaan, että viikon päästä mennään sitten. Silloin mä jo tosissani saan.

Hitsi olipa ihana päivä. Mä en edes ole vielä kuolemanväsynyt, koska nukuin 40 minuutin pikkupäikkärit bussissa kotimatkalla. Oli todella piristävää, sillä koko päivän pilkin jo ruotsin ja yhteiskuntaopin tunneilla. Illalla oli vielä jumppa, ja sitten vielä vedin Marian kanssa pienen maratonin. Nyt alkaa olla sellainen ihana olo, että tekisi mieli vain kaivautua peiton alle ja odottaa huomista.

Huomennakin on varmasti ihana päivä - kiireinen, mutta ihana. Koulusta suoraan itsepuolustukseen, joka loppuu viideltä ja siitä seitsemäksi teatteriin katsomaan Amijimaa. Välissä pitäisi ehtiä käydä vielä suihkussa ja syömässä. Mitä mä tekisinkään ilman Mariaa? En koskaan vuosi suoriutua huomisesta aikataulusta. Tosin en koskaan olisi myöskään mennyt sinne itsepuolustuskurssille... No, hypätään tästä oravanpyörästä pois ennen kuin tulee liian kovat vauhdit.

Sinkkuelämää loppui, joten mun täytynee päästää Henna nukkumaan ja painua itsekin pehkuihin. Mulla on taas täydellinen kirjoitusmood, mutta joskus sitä on kai nukuttavakin. Sormet vain juoksevat näppiksellä... Ihana tunne.

Nyt kuitenkin hyvää yötä!