L-A-U-A-N-T-A-I. Huoh.

Vähän jumittava päivä. Aamulla, kun heräsin (nukuin muuten ihanasti ja oli kiva herätys ja oli kiva kölliä lämpimässä sängyssä.. joka aamu pitäis olla tällänen), tajusin, että mulla ei oo mitään tekemistä. Aika masentavaa ja samalla lomantuntuista, että ei oo mitään järkevää tekemistä.

Niinpä päätin sitten ryhtyä hommiin. Aluksi selaisin koko aamupäivän netistä kaikkia mahdollisia kirjoituskilpailuja, joita maa päällään kantaa tällä hetkellä ja löysin monta. Kamala kirjotusinspiraatio taas iski. No, löytyi monta, mutta ei kovin monta sopivaa. En todellakaan ole kirjoittamassa 200 sivun romaania puolessa kuukaudessa, enkä edes 100 sivua. Sitten löysin kaksi runokilpailua.

Niin monta runoa kuin vain keksii ja toiseen max 20. Ihanaa. Nyt voin antaa runosuonen sykkiä ja löytää musta ihan uusia puolia. Ja voin lähettää ne jollekin hepulle ja mulle saattaa käydä hyvin! Melko optimistista. (Pitää olla.)

Tuli hyvä mieli, kun löysin mukavan uuden tekemisen tälle kuukaudelle. Päätin alkaa työnhakuun. Hohhoi sitä hommaa. Ensin selaisin iltapäivän nettisivuja ja koitin löytää hienoja työhakemusmalleja. Sain viikko sitten tehtyä jo yhden työhakemuksen (Tarjoustaloon) ja aloin vääntää CV:tä. Ei ihan helppo homma, vaikka toisin ehkä luulisi.

Pääsyin siitä iltapäivän mittaan sitten täyttelemään S-ryhmän nettihakemuksen ja sain melkein CV:kin valmiiksi. Kumma jos ei mitään työtä saa. Päädyin myös puolivahingossa nettisivuille, joissa kerrottiin kesätöistä ulkomailla. Sinne vasta ihanaa oiskin mennä, ja mietinkin, että ensi vuonna kannattaa yrittää, kun ikääkin alkaa löytyä. (Ääh, ahdistavaa.)

Käväistiin luistelemassa pikaisesti ja hikisesti, ja sitten taas datailemaan. Ainakin aikaa olen käyttänyt hakemuksiin, jos en muuta.

Lopulta oli saunan, ruuan ja Guitar Heron vuoro. Oli hitsi, mä todellakin alan kehittyä siinä pelissä. Se alkaa oikeastaan olla jo ihan hyvä peli, eikä hermot mene läheskään niin usein enää. Lisäksi siinä myös aika paljon hyviä biisejä (kiitos Inkan, joka kuluttaa kaikki päivänsä hankkiakseen niitä biisejä). Paramoren Misery Business on tällä hetkellä mun lemppari siinä, ja easy-tasolla suht helppokin. Kyllä siinä kieltämättä vähän kitaristi-olo tulee.

Ja nyt vois mennä kohta tutimaan. Mä oon kääntänyt mun nukkumissuunnan: pää on nykysin entisessä jalkopäädyssä ja niin päin on yksinkertaisesti vaan liian ihana nukkua. Yks ihana vihreä vanha lamppu on myöskin löytänyt tiensä mun huoneeseen ja voi ihme, miten ihana tunnelmavalo se on. Eli siis kohta painun lämpimän peiton alle tunnelmavalaistukseen lukemaan Eclipseä. Nami nami.

Ei muuta kuin hyvää yötä.
Heips.

PS. Tää uudistunut vuodatus.net on jotenkin tosi vaikee.