np. Cobra Starship - Good girls go bad

Kunpa toi biisi kuvais mun uuden vuoden viettoa.

Tällä hetkellä oon himassa... ihan yksin. Kaikki muut on jo grillikatoksella. Siis you know, talonyhtiön aikuiset ja lapset. Siltä väliltä olevat on ihan varmasti missä tahansa muualla kuin kotona.

Missäpä mä olisin? Kukaan Klaukkala-kavereista ei ole paikkakunnalla ja muita pontentiaalisia hengailukavereita ei oo. Hitsi, välillä mua ottaa ihan kunnolla nuppiin, että Ressussa on porukkaa niin monesta suunnasta!

Ehken kuitenkaan angstaa koko uutta vuotta. Mä oon ihan laittautunu, valmis lähtemään heti, jos joku keksis mulle paikan mihin mennä. Onneks Youtube on olemassa ja voin popittaa vaikka mitä hyviä biisejä. Koitin äsken laulaa karaokea, koska laulan yleensä koko illan aina juhannuksena, uutena vuotena ja pihatalkoiden aikaan. Nyt sekään ei meinaa sujua. Ei mun ääni tavallisesti mikään kovin kaunis ole, mutta nyt se ei ollut edes sitä. Argh. Tällänenkö tulee olemaan mun viimeinen uusi vuosi alaikäisenä?

Voisin mennä listaamaan kaikki asiat, mitä mulle on tapahtunut tänä vuonna. Ainakin olisi jotain mielekästä tekemistä. Viime vuonna luulin, että tästä vuodesta tulee ihan hirvee, koska täytän 17 ja se on niin hirveetä. Oikeestaan, tää vuosi on kyllä ollut varmaan mahtavin ikinä. Ehkä tääki ilta lähtee jossain vaiheessa vielä käyntiin.

Hitsi, kun Monakin lähti Kokkolaan. Olin niin valmistautunut, että saan seuraa, kun ei olla pitkään aikaan edes ehditty vaan olla yhessä. Mut hitsi, kun sillä on siellä joku mies. Aika ankeeta.

Mun tekis mieli pistää musat täysille ja alkaa vaan tanssia. Ehkä teenkin niin. Toisaalta mun tekis mieli alkaa ommella, neuloa tai virkata, tai mielellään niitä kaikkia samaan aikaan. Kuitenkin musta tuntuu, että kun kerta kaupatkin meni tänään aikasin kiinni, en mäkään sais tehdä mitään käsitöitä. Mitä vain, kunhan vältyn siltä, mihin yleensä aina yksin kotona juhlapyhinä sorrun. Syömiseen.

Onneks mulla ei oo edes paljoa ruokaa, kun en saa syödä mitään. Nakkeja mulla on pakastimessa, mutta ei perunasalaatti mailla halmeilla. Sipsejä senkin edestä. Hitsi, pitää pysyä poissa keittiöstä ja alakerrasta.

Muistatteko, kun oli millenium? Siitähän ei oo kuin... ootas nyt, kymmenen vuotta! Musta on ihmeellistä, että voin ihan loistavan hyvin muistaa kymmenen vuoden taakse. Oonko muka oikeesti jo niin vanha? Ehkä. Muistan kuitenkin, kun minä ja Henna ja iskä mentiin kattomaan raketteja, oli hirvee pakkanen ja mä oli 7-vuotias. Ihmeellistä.

Tuollakin on nyt aika kova pakkanen. Hyvä vaan, paremmin näkyy raketit. Viime vuonna tais olla huonompi tilanne. Sillonkin taisin olla koko illan sisällä ja angstata. (En mä oikeesti koskaan tosissani angstaa.) Sillon oli kai niin pilvistä, ettei meinannut mitään näkyä. Missähän mä olen vuoden päästä? Toivottavasti en ainakaan kotona.

No, ei mulla muuta. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Hör ya ens vuosikymmenellä!