np. Sean Kingston - Fire burning

Koitin just ekan kerran elämässäni maidon makupilliä, suklaa maistu ihan kaakaolta! Oli vähän laimeempi ehkä.

***

Elikkä siis, olipa kerran pieni uusperhe, joka päätti lähteä matkalle. Matkaseuraa ei siis saanut valita itse, joten matkaan lähtivät äiskä, Jartsa, Henna, Santtu ja tietysti minä. (Mona jäi kotiin. :( )

Lauantai aamulla herätys oli vähän ennen viittä. Se oli varmasti mun eka kerta, kun sellanen herätys osui kohdalle. Eipä se niin pahalta tuntunut, kun ei tarvinu olla hiljaa ja pimiässä, vaan ihan niin kuin normaalisti viikonloppuaamuna. Mona kärräs meijät lentokentälle ja siellä alkoi odotus. Voi miten mä rakastankaan lentokenttiä! Siellä vois vaan olla ja olla. Vedettiin aamupalaa nassuun ja istuskeltiin ja odoteltiin. Aika kului yllättävän nopeasti ja juuri ennen kuin portti avautui, Piia-aamuvirkku-lauantaityöpäiväätekevä-innokas-lukiolainen tekstas mulle hyvät matkat ja sillon kai mä ekan kerran tajusin, että hei perskele, mehän ollaan oikeesti menossa.

Lento kesti 3 tuntia ja 35 minuuttia, suhteellisen vähän siis. (Oikeastaan Hongkongin matkan jälkeen mikään lentomatka ei voi enää tuntua pitkältä.) Leffana esitettiin Kung fu panda, jota en edes yrittänyt kattoa ja yhtäkkiä olinkin ihan taju kankaalla. Heräsin leffan jälkeen. Toisin sanoen matkasta en muista juurikaan mitään.

Hanian lentokenttä oli pieni ja karu, mutta siellä haisi jo ulkomaille, joten päätin, että nyt lomaillaan. Odoteltiin laukkuja ja suunnistettiin Tjäreborgin bussiin. Lentokoneesta tullessa ei se lämpö vielä tuntunut missään, niin kuin tavallisesti tekee, mutta bussissa sen jo tunsi. Puoli tuntia me siinä matkailtiin vielä ja kuunneltiin oppaan sepustuksia. Aurinko paisto ja oli ihanaa.

Puol kahelta saavuttiin hotellille. Hotelli oli aika kiva (katso kuva) ja ei siinä kauaa ooteltu, ku lähettiin jo altaalle. Siellä meni ilta, kävästiin syömässä ja mentiin kympiltä nukkumaan.

19.4. Hennan synttärit, tarjoilija halus välttämättä ottaa kuva. "That's my job!"

Sunnuntai, maanantai ja tiistai menivät saman kaavan mukaan: aamulla nukuttiin pitkään, mentiin altaalle ja löhöttiin siellä tuntitolkulla, käytiin kävelemässä pienen päätien viertä, yritettiin löytää jotain shoppailtavaa (vaikka olikin aika kallista), käytiin syömässä ja mentiin ajoissa nukkumaan. Jotenkin sitä unta löytyi aina jostain. Alkupäivinä olin ihan lomafiiliksissä enkä oikein muuta jaksanu ajatella ku maksimirusketusta.

Keskiviikko oli vähän pilvisempi päivä, joten altaalla köllöttely jäi olemattomaksi. Ei, huijasin. Ei ollut yhtään pilvistä, vaan kaikki olivat niin palaneita, että auringonotto oli niin tuskallista, ettei kukaan pystynyt enää. Käveltiin koko päivä päätietä edes ja takas, eikä oikeestaan löydetty mitään. Käveltii myös rannalla, hiekka oli ihan tulikuumaa, joten jalat oli tulessa ja palaneisiin kohtiin (kuten rintaan, olkapäihin, reisiin) sattu muutenki. Oli kuitenkin aika ihanaa. Illalla käytiin iltauinnilla, allas oli mukavan rauhallinen, koska oltiin ainoat, jotka sinne uskals.

Torstaina palanut iho ei ollut vielä ihan täysin rauhoittunut, joten pidettiin jälleen välipäivä ja käveltiin vaihteen vuoksi päätietä.. Edelleenkään en ostanut mitään, koska olen liian pihi sellaiseen. Oli kuitenkin mukava kävellä vähän ja oikeestaan käveltiin ekan kerran aika pitkälle. Santtulla oli ainoastaan Pokemonit mielessä, joten se ei jaksanut kävellä kovin pitkälle ja niinpä mentiin jätskille, kauppaan, hotellille tekemään ruokaa, pelaamaan korttia, iltauinnille ja nukkumaan taas kymmeneltä.

Pääkatu.

Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä. Palaneet kohdat oli vieläkin kipeitä, varsinkin aurinkoa ottaessa, mutta altaalle oli mentävä, vaikkakin aurinkoa palvottiin peittämällä palaneet kohdat. Käytiin Hennan kanssa shoppailemassa (ostin laukun) ja saimme juosta karkuun skobapoikia, jotka olivat ajelleet ohi muinakin päivinä.

Torstai ja perjantai olivat viikon pahimpia koulunäkökulmasta. Torstaiaamuna mulla nimittäin tuli yllättävä tarmon puuska ja hirveä ikävä kouluun. Ehkä opiskelun pariin, mutta lähinnä kavereiden luokse. Altaalla luin bilsaa ja sainkin tehtyä kaikki tarvittavat. Ei sitä ikävää kuitenkaan solubiologialla karkotettu.

Lauantaiaamuna oli herätys jo seiskalta, mikä tuntui kummalliselta jokaöisten 13 tunnin unien jälkeen. Matkalaukku oli niin täynnä, että päällä mulla piti olla viisi paitaa. Aamulla oli sopivan viileää, joten oli ihanaa lähteä. Bussimatka meni ihanan miesoppaan johdolla oikein mukavasti ja pian oltiin taas lentokentällä. Hanian pieni lentokenttä ei kuulu niihin mun rakastamiin lentokenttiin. Helsinki-Vantaa sen olla pitää. Kentällä sain käyttää kielitaitoani ja täytin yhden kyselylomakkeen, jonka joku nainen mun käteen tunki. Shoppailin vähän Tax-freessä ja löysin mulle soveltuvan suklaan! Päästiin koneeseen, joka lähti kello 11, varttia aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Harvemmin niin päin.

 Matkalta lentokentälle.

Koneessa näytettiin Risto Räppääjä, jonka olen nähnyt osissa noin satamiljoonaaviisikymmentä kertaa, mutta katsoin sen kerrankin kokonaan. On se vähän hauska. Yritin myös kirjoittaa Hamlet-kirjallisuusesseetäni, mutta juuri silloin, kun jotain pitäisi tehdä, ei todellakaan huvita. Matka meni jälleen nopeasti ja pian oltiinkin koti-Suomessa. Ja kappas vain, sattuikin erittäin lämmin päivä myös kotiin, joten viiden paidan kera matka kotiin oli lievästi tuskallista.

***

Siinä se! Kokonaisuudessaan matka oli mukava, sain rusketusta ja yliannostuksen kortinpeluuta. Ei tosin haitannu mennä kouluunkaan maanantaina.

Heips.