Oon taas jännästi määrittelemässä itseäni uudelleen. Kakskymppisyys lähestyy ja sitä miettii, kuka mä oon. Miten vähän mä itsestäni tiedän, vaikka ollaan tunnettu kohta jo kaksikymmentä vuotta. 
 
Tällä hetkellä mulla on menossa materiaalinen määrittely. Se on ehkä helpoin tapa rakentaa identiteettiään: univormu, haarniska - just se. Tänään koitin nautiskella alennusmyynneistä, vaikka niistä nauttiminen on mahdotonta. Lisäksi alennetut tuotteet ei näytä läheskään yhtä kivoilta kuin kaikki uudet. Noh, selvisin niitä ja roudasin jotain jopa kotiin asti. Musta on tulossa nainen, koska ostin kuukauden sisään jo toiset kengät. Oon niin ylpeä itestäni.
 
 
 
Uuden vaatekerraston lisäksi mun tekisi mieli jälleen kerran ajella pää kaljuksi. Joka ilta koitan googlata "hair trends 2012", mutta joka ilta hakukone löytää mulle variksenpelättimiä. Tai vaihtoehtosesti samanlaisia liimalettejä, joka mulla itselläni näyttäisi jo ennestään olevan. Suora, pitkä, helppo. Tylsä. Mitä muuta mun päästä voisi enää enempää sanoa.
 
Eikä näissä vielä kaikki. Ensi viikolla hankin itselleni synttärilahjan, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Tiistaiksi on aika varattu enkä jaksaisi enää millään odottaa sinne asti. Haluan jo sitä väriä ihooni!
 
Kaiken tän materiaalihöpinän keskellä oon taas ehtinyt ajatella paljon syvällistäkin. "Millainen mä olen" sisältää kysymyksenä niin monta osa-aluetta, että mun pää räjähtää, kun en ehdi ajatella niitä kaikkia. Mitä mä elämältäni haluan, millaisia asioita haluan tehdä, mikä mua kiinnostaa, mikä on mielekästä. Vanha vuosi on mennyt ja nyt mietin, miten mielekkäästi meinaan taas tämän vuoden käyttää. Vastaus on, etten tiedä. Toivottavasti yhtä hyvin kuin viime vuoden - tai ehkä jopa paremmin. Ehkä opin taas tänä vuonna itsestäni jotain uutta ja löytäisin asioita, joihin jaksaisin suhtautua intohimoisesti.
 
Yhden asian kuitenkin olen peiliin katsellessa tajunnut. En voi määritellä itseäni muiden mukaan, vaan kaiken on lähdettävä musta. Se, mitä ihmiset musta näkee, on vain se sama peilikuva, jonka itse näen peilistä. Ei se ole todellinen, se on vain peilikuva. Todellinen minä on se, jonka minä tunnen. En voi koskaan nähdä todellista minääni, mutta voin tuntea sen ja olla se. Ja ainoastaan minä voin olla se, ei kukaan muu. Vau, aika pelottavaa. Mulla on jotain, mitä kellään muulla ei oo. Mutta niin on sullakin.