Siis viimeistä lomapäivää.

Aamulla luisteltiin. Ihan tosi, vuoden (ja talven) ensimmäinen luistelu, ensimmäinen luistelu sitten viime talven. Kyllähän mä pystyssä pysyin (koska luistelen niin hitaasti), mutta jalat on niin saaterin kipeet nyt. Luistimet kai liian kireellä tai jotain.

Nyt on ihan sunnuntaiolo. Aamun reippaus on tiessään ja haluun vaan dataa. Tai ehkäpä tää on se viimenen lomapäivä-olo. Mua ahdistaa vältellä ahdistavaa koulun alkua, mutta nyt siltä ei mitenkään voi enää välttyä. Mä yritän olla ajattelematta huomista, mutta en pysty. Mulla taitaa olla ihan liikaa läksyä, ja huomenna koko viikon pahin päivä. 8-16. Ja ihana aloitus fysiikalla (<3), kemialla ja matikalla. Ruotsi ja psyka vielä menee. Mutta voi sitä läksyvuorta joka on tossa mun vieressä. Haluan lopettaa ajattelemisen.

Eilen oli ihana päivä. Aamulla olin niin reipas. Kello oli soimassa jo 10, mutta sitten siirsin puolella tunnilla. Ja toisella puolella tunnilla. Ja.. Lopulta kello oli puol 12 ja päätin nousta ylös. Kaunistauduin ja söin puuroa (koko mikro oli puurossa, huoh). Sitten lähdin liikkeelle. Mulla oli upeat suunnitelmat koko päiväksi.

Aluksi laukkasin innokkaasti Citymarkettiin, työnhaku mielessäni. Sain täyttää yhden lapun ja tuli ihan järkyttävän kuuma. Sitten siirryin seuraavaan kohteeseen: Tarjoustaloon. Piti löytää sieltä Novitan Karusellia, mutta ei tietenkään ollut. Sitten erehtyin hetken mielijohteesta kysymään miten sinne haetaan töihin. Mulle kerrottiin, että vapaamuotoinen hakemus infoon ja se siinä. Hyvä mieli vaan parani.

Sitten menin innokkaasti kirjastoon. Suunnitelmia oli paljon: Hennalle välipalalippuja, vähän tietokonetta ja afrotanssiin ilmoittautumisen puhelinnumero olisi löydettävä. Aulassa oli kumman hiljaista, eikä ihmekään, sillä kirjasto oli kiinni. Damn it, päivän eka vastoinkäyminen.

Kirmasin silti hymyssä suin KYAn muistelemaan vähän vanhoja paikkoja. Jouduin tuottamaan Hennalle pettymyksen, kun en tuonut lippuja, mutta kyllä se siitä selvisi. Muakin kohtasi karvas pettymys: Leena-ihana-käsityönopettaja ei ollut paikalla, joten en saanut apua villapaitaani. Lisäksi sain pettyä, kun toivoin että näkisin Tupun. En nähnyt.

Lähdin sitten syvästi masentuneena (iloisesti miettien työhakemuksen tekoa) kotia kohti, kunnes muistin puolimatkassa, että seinäkalenteri jäi ostamatta. Loikin takaisin Citymarketin Kirjakallioon. Mikä onni mua kohtasikaan, kun olkaani koputettiin. Mariahan se siinä! Olin aamulla pienesti mietiskellyt, että olisi mukava nähdä juuri kyseistä naamaa. Siitä me sitten yhdessä liukenimme, kunhan ensin olin löytänyt käsiini uuden Muumi-seinäkalenterin.

Vaeltelimme ympäri Klaukkala-cityä ja höpöttelimme niitä näitä. Oli tosi kivaa. Yhtäkkiä huomasimme olevamme ihan jäässä ja seisovamme KYAn edessä. Livahdimme sisään, ja pian olimme muistelemassa viime vuotta. Oi niitä aikoja.

Vähän ajan kuluttua ymmärsimme, että olisi viisasta poistua autiosta koulusta. Kävelimme kohti kotia, ja sitten tiemme erosivat. Oli kyllä kiva iltapäivä. Paljon mukavampaa kuin yksin kotona pyöriskely.

Iskä toi kotiin tullessaan mukanaan työkoneensa (jolla tälläkin hetkellä kirjoitan), ja pääsin syvällisiin, englannin kielisiin hetkiin, kun huomasin Jenin vastanneen sähköpostiini. Aikaa kului vain hetken ja sitten oli ruoka (jo ennen viittä!). Jatkoin datailua ruuan jälkeen, ja hetken kuluttua mua kohtasi taas yllätys. Ovikello soi.

Siellähän oli Riina ja Jenni! Enempiä empimättä ryntäsin tyttöjen kanssa pihalle ja päivän kolmas Citymarket-reissu oli edessä. Kassalla ollessamme viereisellä kassalla näimme tutut kasvot. Kukapa muu siellä olikaan kuin Maria! "Taas," nauroimme molemmat ja pidimme pienen rupattelutuokion. Sitten Marian piti jatkaa matkaansa ja mekin siirryimme seuraavaan kohteeseen.

Ilta meni siinä villisti höpötellessä ja puoli seiskan maissa palasimme kotisohvillemme tuijottelemaan Salkkareitten 10-vuotis ohjelmaa, Seppo&Ismo-showta (olen ehdottomasti tuota mieltä nimien järjestyksestä).

Ilta meni siinä ja sitten tuli yö. Pyörin sängyssäni ahdistuneena vielä kolmen aikaan hereillä, eikä ollut mukavaa. Ei tullut uni, vaikka kaikki keinot oli koitettu. Jossain vaiheessa kuitenkin sammuin ja aamulla oli vaikea päästä ylös.

Ja sitten menimme luistelemaan...

Eiköhän se ollut siinä. Tuli pitkä, pitempi, pisin vuodatus, mutta siitähän on näköjään tulossa tapa. Hohhoi. 25 päivää synttäreihin.

Heips.