Eilen oli häät. Tajutonta, eikö? Ikinä en olisi kuvitellut käyvän näin. Ja silti kävi.

Sää oli lämmin, selvisin ongelmitta rippimekossani ja villatakissani, puhumattakaan pienenpienistä kengistäni. Aamu meni laittautuessa ja Frendejä katsellessa. Yhden aikaan menimme iskälle. Tätini Marjo Tanskasta miehineen oli tullut meille, oli ihana nähdä niitä. Aika kului pyörien ympyrää.

Pian kuitenkin löysin itseni istumasta Annen äidin autosta matkalla Taaborin vuorelle, jossa vihkiseremonia oli. Meitä lähti kai neljä autoa, kaikki täynnä ihmisiä. Ja siltikin vain lähisukulaiset oli paikalla. Miettikää nyt, yksi ainoa tilaisuus, ja kaikki noi ihmiset on mulle tavallaan jotenkin sukua. Vaikka ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta musta vaan tuntuu siltä.

Seremonia meni kivasti. Loppujen lopuksi jouduin laulamaan ainoastaan Santun kanssa, koska Inkaa itketti niin paljon. Mua ei yhtään. Eihän se surullista ole, että ihana ihminen on virallisesti mun perhettä? (Tällä en nyt tarkoita uutta velipuoltani.)

Pitkien itkujen ja kuvien ottamisen jälkeen siirryttiin avaamaan pikaisesti lahjoja meille, ja kohta lähdettiinkin taas liikkeelle. Ravintolassa sain tietysti ihan eri ruokia, kun kaikki muut. Tällä kertaa se oli erittäin positiivista. Alkupalaksi paahdettua punajuurta ja viiriäisen munia, pääruuaks paistettua siikaa ja porkkanapyreetä ja jälkiruuaks aivan taivaallista paahtovanukasta. Voi taivas oli ihanaa.

Kahden ja puolen tunnin lastenpöydässä istumisen jälkeen lähdettiin iskälle jatkoille. Juttelin Bennyn kanssa englantia, koska se ei osaa suomea yhtään. No, kyllä siinä ilta kului sukkelaan ja yhdentoista maissa lähdettiin takaisin äitille.

**

Tää aamu oli kauhee. Joka paikka kipeenä, ja kaiken lisäks tajuton kiire iskälle. No, nyt tiedän senkin, että tarpeen mukaan pystyn muuttamaan puolessatoista tunnissa, ja olemaan samalla vielä ihmisenkin näkönen. Saavutus multa.

Nyt sitten kuume nousi. Henna tartutti muhun tän taudin ja huomenna taidan ikävä kyllä joutua olemaan koko päivän kotona. No, nyt vaan takaisin lepäilemään.
Heips.