Viikko!
Mä alan pikkuhiljaa tajuta, että kohta se tapahtuu. Kohta mulla on synttärit! Ihanaa, synttärit on yleensä mun lempitapahtuma vuodessa, jos tosi itsekeskeisiksi ruvetaan. Kuitenkin, musta on vaan niin ihanaa, että... niin mitä?
- Saa kakkua
- Saa joskus ehkä lahjoja
- Jotkun muutkin huomaavat, että mä oon olemassa
- ... ja mahdollisesti saattaa jopa iloita siitä
- Voi tavallaan alottaa ihan alusta uuden vuoden
- Tulee vanhemmaksi (ja viisaammaksi)
- Mulle lauletaan (toisinaan oikeesti nautin siitä, joskus se on vaan turhan kiusallista)
- Koko päivän on väkisinkin hauskaa
- Mikään ei oikeestaan voi pahemmin masentaa
- On vaan niin ihanaa huomata olevansa olemassa
Se on myös tosi jännää, että ajattelee, miten ihan oikeesti "kauan" aikaa sitten mä olin tosi pieni, vasta ihan rääpäle. Ja se, että joku voi muistaa millanen mä jo sillon olin, on tosi ihanaa. Se on vaan niin käsittämätöntä, miten aika menee niin nopeesti. Mä tiedän jo nyt etukäteen, että tällä tulevalla viikolla mulla ei pahemmin jää aikaa miettiä, miten nopeasti sunnuntai lähestyy. Todennäköisesti vasta perjantaina ehdin jälleen sulatella sitä, miten lähellä vuoden hienoin päivä on.
Mun kohdalla uusi vuosi alkaa oikeastaan vasta synttäreistä, eli muutaman viikon muita myöhemmin. On ihanaa olla syntynyt ihan vuoden alusta. Silloin se oikeesti tuntuukin siltä, että nyt alkaa uusi vuosi, uudet kujeet, uusi ikävuosi. Se on vaan jotain niin ihanaa. En edes tiedä miksi. Mulla on useammalta vuodelta sellanen muistikuva, että synttärit on ollu ihan todella mieleenpainuva ja hauska päivä. Sekin, kun kirjautuu Facebookiin ja saa onnittelukommentteja vähän tuntemattomiltakin kavereilta, on ihan käsittämättömän kivaa. Miten oikeasti voi iloita niin paljon onnentoivotuksista? En edes kauheesti vieläkään tajua, mikä niissä on niin hauskaa. Se on vaan jännää, miten ihmiset jaksavat nähdä pienesti vaivaa ja saada niin ison ilon aikaan.
Oli muuten tosi kiva, että olin saanut muutamia kommentteja edelliseen kirjoitukseen, tohon gallupiin. Kommentteja otetaan vieläkin ilomielin vastaan, vaikka vahvasti näyttää siltä, että pitää jatkaa samaa linjaa. Gallupin tarkoitus oli ehkä vähän myös kartoittaa lukijakuntaa, haha. Eikös ollut aika ovelaa? On mulla sittenkin muutama lukija, tosi kiva tietää.
No, siinäpä sitten hehkutukset. Kello alkaa näyttää jo liian paljon, mutta onneksi huomenna saa nukkua myöhään, seittemään asti. Seittemän tuntia on kuitenkin aika vähän, mutta on niin paljon hauskempaa herätä valoisampaan aikaan. Tänä iltana huomasin taas olevani tyttö, kun sain vaihteeksi todeta, ettei mulla ole yhtään vaatteita! Pakkanen on ihana, mutta kun ei ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita, alkaa vähän harmittaa. Mun villapaita, jonka tekaisin sillon syyslomalla, alkaa olla jo aika nukkaantunut ja siellä on jo reikäkin, enkä jaksaisi aina käyttää sitä. Pitäisi varmaan tehdä taas uusi. Huomasin tänään, etten ole joulun jälkeen neulonut yhtään! Virkkasin itelleni vain yhden ihanan lankakorin Huopasesta, mutta siitäkin on jo aikaa, kun sain sen valmiiksi. Inspiraatio on kadonnut jonnekin. Eikä sitä aikaakaan ihan liikaa ole.
Taidan tästä nyt lopetella ja alkaa hipsimään unten maille. Oon huomannut, että iltadatauksen jälkeen on todella paljon vaikeempaa saada unen päästä kiinni. Harmi, kun iltaisin mun kirjoitusinspis yleensä vasta pääsee valloilleen.
Nyt kuitenkin, hyvää yötä jokaiselle tasapuolisesti!
Kommentit