"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät."

Tänä vuonna talven tulo taisi ihan rehellisesti päästä yllättämään, ainakin mut. Missä on hidas syksy, pimeät illat ja kaatosade? Mä en ehtinyt ollenkaan vielä kyllästyä niihin! No, en mä oikeastaan kaipaa niitä märkiä sukkia ja levinneitä meikkejä, mutta kaipaan tosissani tuota Tove Janssonin Muumilaakson marraskuussa kuvailemaa ajatusten kokoamista ja kääritymistä lämpimään. Ei siis ihmekään, että tuntuu, että pää on ihan sekaisin?

Taas on koeviikko meneillään. Tajusin tänään, että tämä on viimeinen koeviikko, jonka aikana saan nauttia tavallisista kokeista. Seuraavan kerran vuorossa on vain preliminäärejä ja muuta stressaavaa yo-panostusta. Vielä viimeisen kerran saan nauttia koeviikolla sluibaamisesta.

Enpä mä oikein mitään muuta olekaan tehnyt kuin laiskotellut. Ussan kokeeseen valmistauduin nauttimalla viikonlopusta Turussa Maata Näkyvissä-festareiden merkeissä, aiheeseen liittyvissä merkeissä siis. Saksan kokeeseen en jaksanut edes yrittää lukea, vaan ihan sillä tutulla ja turvallisella perstuntumalla mentiin. Ihan hyvin se menikin, enkä edes kovin paljoa valehtele (=lügen, lügt, lag, hat gelugen). Voi että, miten paljon hienoja taivutuksia ja uusia sanoja sitä keksikään aina koetilanteessa!

Tänään käväisin äikän kokeessa ja kerrankin olin ihan liekeissä. Taidan rakastaa äikän kokeita kaikkein eniten. Niihin ei voi etukäteen valmistautua muuten kuin laajentamalla omaa sanavarastoaan lueskelemalla sitä, mistä tykkää eniten, eikä todellakaan tarvitse päntätä sivukaupalla uutta erikoissanastoa. Tai sitten mulla on vaan hyvä asenne sitä kohtaan. Siitähän se oppiminen kuitenkin on aina kiinni.

Mä pakkasin tänään yhdeksän laatikollista lakanoita, pyyhkeitä, kirjoja ja cd-levyjä. Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoinkin kai roudata tavaroita meidän uuteen kämppään ja pikkuhiljaa asettua asumaankin sinne. Tässä pakkaillessa ja muuttopuuhissa olen alkanut miettiä jo ensi vuotta, ensi kesää ja toivottavasti taas tulevaa muuttoakin. Ja sitten muutenkin kaikkea, mitä tapahtuu kirjoitusten jälkeen. Paljon ajateltavaa, mutta kuitenkaan ei mitään mun päässäni!

Taidan jatkaa vielä loppuillan fiilistelyä Muumilaakson marraskuun parissa ja saatan jopa mennä ajoissa nukkumaan. En ehkä jaksa suunnitella tätä iltaa mitenkään. Huomenna kuitenkin on taas paljon tekemistä. Mutta ei nyt, nyt ei vaan jaksa.

Nauttikaa, mä ainakin aion!