On se Jarlan Pertti aika mahtava mies, kun se osaa tiivistää oleellisen kolmeen kuvaan.
 
Vaikka Heimolla ei mennyt ihan putkeen, niin musta tuntuu taas "pitkästä aikaa", että mulle menee. Alkuviikko meni putkeen, keskellä viikkoa tuli taantuma, jota voi myös ennakoiduksi viikonlopuksikin kutsua, ja sitten tulivat nämä viralliset viikon viimeiset päivät. Töitä, töitä. Hitsi miten energiseksi tulin taas tänään mopatessani töissä villisti! Kai mä olen tällä viikolla käynyt läpi jonkinlaisen henkisen putkiremotin.
 
Musta tuntuu, etten ole tehnyt virhettä, vaikka jatkoinkin pizzahommia myös täällä keskimaalla. Itse asiassa se on ehkä ainoa asia, joka pitää mut tolpillaan ja selväjärkisenä - niin epäselväjärkiseltä kuin se kuulostaakin, niin se on totta. Rappioituisin aivan varmasti, jos en pääsisi haistelemaan pizzantuoksua vähintään kerran viikossa.
 
Opiskelu ja työ on mun elämässä aika vastakohtasia asioita. Opiskelu tuntuu enemmän pakolta, vaikka mulla on akateeminen vapaus. Työ taas tuntuu vapaa-ajalta, vaikka sinne on periaatteessa pakko mennä. Paradoksaalista.
 
Miksi sitten jaksan tehdä töitä rahasta, mutta opiskeluihin ei voi soveltaa samaa motivaation lähdettä? Ehkä siksi, että Kotipizza on myös mun harrastus, on ollut jo jonkin aikaa. Sairasta ehkä, mutta mä oikeasti tykkään siitä työstä. Jee, miksi mä tänään rakastan pizzaa ja kaikkea näin paljon. Toisaalta kyllähän mä tykkään opiskelustakin ja teen sitä ihan huvikseenkin. Mutta ehkä se pointti on just siinä: mun pitäisi olla päätoiminen opiskelija, joten en enää jaksa sitä. Pakko tekee asioista niin paljon epäkiinnostavampaa. Mitenhän mä saisin mun ajatusmaailman muuttumaan siten, että tuntisin olevani etuoikeutettu saadessani opiskella?
 
Nyt en kuitenkaan kieriskele opiskelumotivaation puutteessa, vaan oikeastaan jo odotan huomista. Huomenna mä taas panostan. Saan tehdä tilastotieteen demoja, mennä luennolle, illalla ehkä vähän jumppailla. Tiistaina luen kuin hullu ja vautsi. Ensi viikolla mä taas opiskelen. Toivottavasti mun ei tarvitse taas ensi viikolla uusia mun putkiremonttia, kohdata sitä taantumaan, että vaan olen ja möllötän. Se saisi luvan jäädä välistä. Sitten voisin kivasti mennä koko viikonlopuksi töihin ja nauttia siitä hyvällä omalla tunnolla. Ja ehkä vähän pyörähtää ihmisten ilmoillakin, kun kerta Klaukkalasta asti tänne tulee porukkaa. Hitsi, miten hienolta mun ensi viikko näyttää!