Tai pikemminkin kirjoitusintoa löytyisi, mutta mulla ei ole mitään kerrottavaa? Ihmeellistä, vaikka koko ajan olen ollut tälläkin viikolla menossa. Eilen sain pitkästä aikaa nauttia aikaisesta kotiintulosta (olin nimittäin jo ennen viittä kotona!) ja tänään mulla on ollut kummallisen ihana kotipäivä. Aamulla viiden minuutin jälkeen heräämisestä istuin jo autossa matkalla kohti Myllypuroa viemään Santtua futispeliin ja siitä tunnin kuluttua shoppailin kahdestaan iskän kanssa mulle Itiksessä kenkiä. Tavallisia asioita varmaankin, mutta tuntui taas jotenkin niin ihmeelliseltä.

Kotona olen tehnyt tänään paljon, mutta kuitenkaan en juuri mitään siitä, mitä todellisuudessa olisi kuulunut saada aikaiseksi. Tein kakun, kävin ostamassa isänpäivälahjan ja tyhjensin kaikki kaappini muuttolaatikoihin, mutta siltikään en koe saaneeni mitään kunnollista aikaiseksi. Ehkä se johtuu siitä, ettei mikään näistä kuulunut to do-listalleni, vaikka hommat kuitenkin olivat tärkeitä ja ihan välttämättömiäkin. Mihin jäi äikän esseen kirjoittaminen ja ruotsin panostus, ussan esseistä puhumattakaan? Vaikka intoa opiskeluun tuntuisi kerrankin löytyvän, en vaan saa enää otetta opiskelusta. Niin kuin en blogaamisestakaan.