Tää loma on jo nyt todella onnistunut. Harvoin olen näin rentoutunut. Koulua en ole ajatellut yhtään (sen lisäksi, että olen ajatellut, etten ajattele sitä) ja muutenkin, olen unohtanut ihan kaiken loman ulkopuolen.

Tää on jo toinen päivä putkeen, kun mulla on ompelupäivä. Mun huoneesta on tullut oikea ateljee, täällä on niin sotkuista ja pitää melkeinpä varoa, ettei astu nuppineulojen päälle. Viime yönä mun oli pakko mennä Hennan viereen nukkumaan, koska en jaksanut siivota huonetta. Ai jai, mä taidan tosiaan olla lomalla.

Hirveintä on nyt, kun olen alkanut stressata. Nimittäin juuri tästä ompelemisesta. Teen tätä mun ihanaa pukua jopa yöllä - unissani. Viime yönä mm. harsin saumoja ja yritin huonolla menestyksellä saada ommeltua piilo-ompeleita. Ne on kyllä niin hitsin vaikeita. Onneks mulla nukku vieressä Henna, joka tietämättään autto mua koko yön ratkomaan pilalle menneitä ompeleita.

Mä olen miettinyt, että vaikka rakastankin ompelua ja suunnittelua, siitä tuskin koskaan tulee mulle oikea ammatti. Kaikki hauskuus menee heti pois, kun alan stressata ja kiirehtiä. Tälläkin kertaa, kun tiedän päivämäärän, jolloin mun uuden mekon pitäisi olla valmis, tulee pieni jännitys ja ehkä jopa minimaalinen ahdistuskin. Aika ikävää.

Nyt mulla on pakollinen tauko, koska lanka loppui. En voi ommella mun hametta loppuun. Toivottavasti äiti ja Jartsa löytää mulle lähikaupasta jotain parempaa kuin se, mitä mulla nyt on. Voitteko kuvitella, sellaista ompelulankaa, joka ei mahdu edes neulansilmästä läpi?!

Äh, ehkä en jaksa jauhaa enempää ompelusta, koska se tuskin kiinnostaa enää muakaan, siis siitä puhuminen. Haluan vain tehdä.

Heips.