Viimeinen yö ennen viimeistä yötä on kai pahin - tai ainakin mä toivon, ettei tää tästä enää pahene.

Ei tämä ilta varsinaisesti mitenkään erityisen "paha" ole ollut, tänään vain normaalin tunnin sijasta kesti jopa kaksi tuntia saada porukat hiljaiseksi. On hieman tylsää yrittää pakottaa toisia nukkumaan, kun heillä on hyvät jutut kesken ja itsellänikin on hirveä höpöttelyfiilis. Työt on kuitenkin tehtävä, ehdin mä itseni sosialisoimisen hoitaa myöhemminkin.

Nyt voin jo huokaista helpotuksesta, istahtaa dataamaan, imeskellä näkkäriä ja nautiskella Rainbown karpalon makuisesta kivennäisvedestä, joka on muuten parasta kivennäisvettä, mitä olen koskaan juonut. Ihana hiljaisuus, koska se ei ole ihan täydellinen: poikien ja tyttöjen tuhina ja kuorsaus kuulostaa todella suloiselta.

Yön yksinäisyydessä ruoka on tuttu ja turvallinen seuralainen. Mulla tuli hirveä himo näkkäriin ja olenkin vetänyt sitä jo ainakin viisi palaa. Söin jo ajat sitten kaikki mulle säästetyt kymmenen luumua. Mitäs sitä vielä keksisi? Onneksi tänne ei ole jätetty kovin paljon ruokaa esille.

Huomenna on leirin viimeinen kokonainen päivä. Ihmeellistä, miten aika on kulunut nopeasti! Mulla oli jalo tavoite saada luettua tämän viikon aikana bilsan kolmos- ja neloskurssin kirjat, mutta arvatkaapa vain kuinka hyvin olen pitäytynyt suunnitelmassani. Olen mä sentään yhden luvun siitä kolmoskurssin kirjasta saanut luettua.

Leirin loppu siis kiiruhtaa vauhdilla vastaan. Tavallaan odotan jo kotiin pääsyä, mutta toisaalta rankka työviikko ei niinkään kovasti houkuta, ihan niin kuin vain periaatteesta, sillä mun työhän on ihanaa. Lisäksi ensi viikolla tapahtuu jotain todella jännää: joku kaunis päivä tän leirin Kristiina-pappi tulee opettamaan mulle ehtoollisen jakamista! Musta tulee ehtoollisavustaja! Mä oon niin innoissani! Ollaan Kristiinan kanssa myös mun tän kesän toisella leirillä, joka sekin jo uhkaavasti lähestyy. Ensi viikko töitä ja sitten taas jatkamaan leiritunnelmissa.

Ah, miten mä tykkäänkään olla yövahti! Yötyö on muutenkin todella mukavaa, kunhan olisi jotain jutteluseuraa. En ymmärrä, miksei kukaan ihminen voi olla koneella ja jutella mun kanssa?

Työaikaa on vielä ihan mukavasti jäljellä. Saa nähdä ketä kyttäilisin Facebookissa, tai mitä muuta kehittävää keksisin. Ehkä voisin pohdiskella syvällisiä...

Hyvää yötä.

PS. Miten ihmeessä toi fraasi voi tuntua jo niin kulutetulta? Tänäkin iltana mä olen sanonut sen ainoastaan about 55 kertaa?