Mulla on ollut uskomattoman pitkä putki ihanan mukavan hauskoja päiviä. Kummallista. Ehkä 17-vuotiaana kaikki on kivempaa?

Koulussa ei ole ollut rankkaa. Kai se on suurin syy. Jakso ohi, uus vasta alkamassa, joten ei yhtään mitään ajateltavaa. Se on aika jännää. Tää on melkein kuin kesäloma, paitsi että kesälomallakin tarvii miettiä, mitä syksyllä tulee tapahtumaan. Nyt tietää, mitä huomenna tapahtuu, mutta sitä ei tarvitse miettiä. Tää on jopa parempaa kuin loma.

Se on omituista, kun ei ole pakko ajatella yhtään mitään. Eikä ole tekemistä. Sunnuntaina olin hieman tylsistynyt, joten päällystin kaikki mun uudet koulukirjat ja yritin keksiä jotain järkevää tekemistä. Sitten huomasin, mikä mun elämästä on puuttunut. Käsityöt! (You know, kankaat ja langat...) Kaivoin parvelta mun kesällä ostamat kankaat, joista piti mekko saada aikaiseksi ja rupesin hommiin.

Mun kesäsuunnitelmat oli tyssänneet ompelukoneen kivikautisuuden takia. Oikeesti se on ihan hyvä kone, ei vaan kestä mun hurjasteluja. Puolen vuoden pohdiskelun jälkeen huomasin kuitenkin, että kovike-/tukikangas, jonka olin myös osanut, kannattaisi liimata paikalleen ja hommat alkavat taas sujua. Niinpä tein niin ja eiköhän mekon yläosan vuoriosa ole jo melkein valmis! Voi hitsi miten ikävä mulla on yläasteen kässän tunteja.

Eilen mulla oli myös turhautunut olo. En voinut mennä edes mekon pariin, koska ollaan iskällä. Katoin siis koko illan telkkaria ja kävin myös lyhyellä lenkillä uuden hikipukuni voimin. Olipas mukavaa. Menin liian myöhään nukkumaan, mutta nyt on vielä kivaa.

Tää hypäri on oikein kiva. Ehtii dataa! Hah, kohta alkaa ruokkis, joten taidan kävästä vessassa ja haen Piian tunnilta. Jeps, näin teen.

Heips.