Aamulla en herännyt ajoissa, vaikka piti. Vielä kahdeltatoista pötköttelin sängyssä ja yritin herätellä itseäni. Tunti meni ennen kuin olin valmis tekemään yhtään mitään. Olimme Santun kanssa sopineet, että tänään mennään luistelemaan. Pakkasta oli paljon, mutta eniten mä rakastan just sitä säätä, kun nenäkarvat jäätyy ja posket eivät voi olla minkään muun väriset kuin punaiset.

Olin vihdoin valmis lähtemään ja menin kaivelemaan luistimia Hennan ja Inkan huoneesta. En tietenkään voinut olla herättämättä Inkaa, joka nousi salamana ylös, kun kerroin, että me olimme menossa luistelemaan. Toinen tunti menikin odotellessa Inkaa, joka yritti nopeasti päästä mukaan.

Vihdoin kaikki olivat valmiina ja päätimme kaivella varastosta mailat mukaan. Mailat kuitenkin jäivät sinne, kun ei löytynyt kiekkoa, eikä edes palloa. Santtua harmitti eniten, mutta mitäpä niillä mailoilla tekee, jos ei ole mitään, mitä löydä.

Kentällä oli lumiaura, kun pääsimme perille. Vasta-aurattu kenttä, mikäs sen parempaa. Muuten iso kenttä oli melkein tyhjä, siellä oli vain muutama pikkuihminen. Inka löysi Santun repusta kiekon ja Santtua ketutti vielä enemmän. Haha. Luisteltiin kai joku tunti, enkä mä kaatunut edes kovin montaa kertaa! Kotiin oli ihana mennä, kun sormet ja nenänpää alkoi olla ihan jäässä.

Illalla mentiin katsomaan lätkää, Jokeri - Lukko. En mä ole mikään hirveä fani, mutta kyllä mä silloin tällöin viihdyn aika hyvinkin siellä katsomossa. En mä voi ainakaan myöntää fanittavani mitään joukkuetta erityisen paljon, mutta kyllä toi Jokerit on jostain syystä vaan aina niin hyvä. Ja hei, voittajan puolellahan mä tietysti vaan olen.

Eka erä meni siinä peliä ihan innoissaan seuraillessa, vaikkakin Lukon kovaääniset kannattajat jaksoivat ottaa nuppiin ihan sairaasti. Ekalla erätauolla vedettiin hampparit napaan. En tienny, et Hesestä saa nykyää tuplajuustohampurilaisia! Jos ennen olisi saanut, muistaisin kyllä.

Kakkoserää en paljoa ehtinyt katella. Tultiin Inkan kanssa vähän myöhässä, kun erää oli mennyt jo melkein puolet ajasta. Ei siinä kauaa ehtinyt ihmetellä peliä, kun sain muuta ihmettelemisen aihetta. En olekaan pitkään aikaan ollut naama veressä ilman, että joku olisi vetänyt mua turpaan. (Tosin ei myöskään niin, että joku olisi.) Loppuerä menikin siinä nenää pidellessä, kun ei verenvuoto meinannut loppua millään. Se on ihmeellistä, miten auttavaisia ihmisiä maailmassa on olemassa: meidän edessä olevassa rivissä istui nainen, joka toi mulle mukillisen jääpaloja, kun olin jo vuotamassa kuiviin. Kun erä loppui, en jaksanut enää olla huomionhakuinen, vaan lopetin vuotamisen ja lähdin vessaan siistimään veristä turpaani.

Kolmannessa erässä olin jälleen mukana kuvioissa ja onnekseni Lukko-fanitkin olivat vihdoin hiljaa. Taisi pojille masennus iskeä, kun Jokerit vei ihan kunnolla. Peli päättyi lopulta 6-3 Jokereitten hyväksi ja päästiin lähtemään kotiin.

Ihan kiva päivä.