Uskokaa tai älkää, nyt se vihdoinkin alkaa! Palautuspäivä on ohi ja tuomio oli noh... kova, mutta ihan ansaittu. Tästä ei voi enää lähteä kuin ylöspäin ja olen nyt tehnyt päätökseni aloittaa opiskelun!
 
Tosiaan, nyt tämän abiturientin työurakka saa viimeinkin luvan päästä alkuun. Oman, toimivan lukusuunnittelman laatiminen on edelleen hieman puolitiessä, ja vieläkin mielessä pyörii toistaiseksi keksimättömät keinot, joilla saisin itseni nyt onnistumaan. Kuitenkin olen ihan täynnä intoa ja musta todellakin tuntuu, ettei peli ole vielä menetetty. Päinvastoin, nythän se vasta alkaa.
 
Huomenna aion viettää runsaasti laatuaikaa kirjastossa äikän, matikan ja ussan kirjojen kanssa. Eniten mua tällä hetkellä pelottaa perjantai, äikän tekstitaidon koe. En koskaan ole loistanut erityisesti siinä kummallisessa äikän analysoinnissa, ja nyt onkin hieman paineita. Mun on pakko onnistua, jotta esseekokeessa onnistumisen paineet eivät tuhoa mun menestystä. Rakastan äikkää, mutta just nyt mua myös inhottaa suuresti: en voi tehdä mitään taatakseni menestystäni. Mun on vaan oikeasti oltava hyvä. Ahdistavaa.
 
Mitäs muuta? Koko aikaa en kuitenkaan jaksaisi ajatella koulua, vaikka ehkä pitäisi. Olen jo muutaman yön nähnyt yo-painajaisia, ja ihan tosi, se saa jo riittää. En vaan jaksa ajatella asioita yölläkin. Olen mä kuitenkin yrittänyt keksiä jotain muutakin tekemistä: työ, jos joku on aivan loistava keino harhauttaa ahdistumista. Parin viikon päästä aloitan Klaukkalan Kotipizzassa ja kirkollakin tulee erilaisissa hommissa pyörittyä. Työtä tehdessä tulee fiilis, että saa jotain aikaiseksi, että tekee jotain hyödyllistä, mutta lukemisen kannalta siitä ei ole kyllä mitään hyötyä!
 
Onneksi en ole ainoa, joka on tässä tilanteessa. On niin rentouttavaa ajatella, että Suomessa on tällä hetkellä tuhansia tyyppejä, jotka ovat mun kanssani samassa tilanteessa. Tottahan se on, että Ressu luo tietyt paineet, mutta kun kaveritkaan eivät ole nenä kirjassa koko aikaa, tunnen olevani pelastettu. Ja ihan onnellinen. Onhan mulla lupa aina silloin tällöin tehdä hassuja juttuja, hölmöillä ja sitten taas on lupa palata kirjan ääreen. Ja nyt mulle on viimein tullut se aika, että kirjan ääreen on palattava. Ihanaa.