16-vuotta, yks viikko ja toinen päivä menossa.

Ää, hajoo pää.
Liikaa hommaa,
eikä mikään ees rimmaa.
Homma ei toimi,
enkä ees sieniä poimi.

Normi lauantai. Pitäis olla tekemässä jotain niin muuta, mutta datispäivä tästäki tuli. 15 viikkoa peruskoulua jäljellä, ehkä vähemmänkin, ja alkaa tulla paniikki. Olen mä tehnyt listankin, jossa lukee tän hetken tehtävät tärkeysjärjestyksessä, mutta mitä mä listalla teen, kun ei jaksa keskittyä. Se mun entinen hyvä ominaisuus on nyt jonnekin kadonnut, tekis mieli vaan tehkä kaikkee muuta kivaa.

Ens viikolla yhteiskuntaopin koe ja köksän esitelmä Kiinasta. Vaiheessa molempiin valmistautuminen. Esitelmä ei oo valmis vielä aikoihin, jos samaan tahtiin jatkan. Huoh, miten musta onkin tullut näin laiska.

Tää viikko on taas mennyt niin nopeesti. Äiti makaa vieläkin ehkä jossain auringossa, iskä käväisi Oslossa, mä kotona kokkailin ja tein läksyjä, katoin telkkaria, kävin afrossa, vietin ihan liikaa aikaa kirjastossa ja isoskoulutuin taas vähän. Mulla on tylsää, vaikka olisi tekemistä vaikka sulle antaa.

Viikon päästä alkaa hiihtoloma. Sallaan taas mennään, ihanaa päästä jonneki, missä on lunta. Toi keli masentaa mua ja varmaan muutamaa tuhatta muutakin ihmistä. Mulla ei oo yhtään sellasta kenkäparia, joka kestäis tota säätä edes yhden kävelymatkan kouluun, saatikka sitten takasin. Mun lempivuodenaika on tänä vuonna tainnut jäädä välistä.

Pääsiäisenä käydään pyörähtämässä Hampurissa. Vaikka viides saksan lukemisvuosi on käynnissä, en osaa sanoa muuta kuin "Ich heisse Jonna, wie heisst du?" ja "Wie geht's?". Pitäisi ehkä viimein opetella jotain hyviä sanontoja, jotta voisin höpötellä siellä jotain.

Mitäs muuta vielä? Ei taida olla muuta sanottavaa.
Heips.

np. Shania Twain - Up!