Vitsit on taas ehtinyt tapahtua tosi paljon kaikkee ja liian vähän oon näemmä jälleen ehtinyt kirjoitella. Jotenkin ei ole ollenkaan sellainen kirjoitusfiilis kaikista jutuista, mulla on siis ollut selvästi aivan liian kivaa. Mitäs tässä on ehtinytkään tapahtua...

Kävästiin viime viikolla pyörähtämässä Tukholmassa wanhojen risteilyllä. Voin vain todeta, että sitä reissua ei (näköjään) ihan heti unohdeta. Meillä oli tosi hauskaa; se oli kavereitten kesken kind of eka ulkomaanmatka! En tiedä mitä voisin oikein kertoa... Hauskaa meillä oli, en edes muista millon mulla olis viimeksi ollut niin kivaa. Seuraavaa risteilyä odotellessa siis.

Viime viikolla lähettiin myös perheen kanssa Himokselle pitkän viikonlopun viettoon, ja en voi olla hehkuttamatta, että kyllä sielläkin kivaa oli. Mä tein jotain todella extremeä: mä lumilautailin ekaa kertaa elämässäni! Jos noilta toisilta kysytään, se saattais jäädä myös mun vikaksi kerraksi, mutta itse mä ainakin innostuin tosi paljon ja odottelen jo ihan innolla pääsiäistä, jollon lähdetään Sallaan ja pääsen uudestaan rinteeseen.

En ymmärrä, miten joku on keksinyt niin päättömän idean, että sidotaan jalat yhteen ja mennään mäkeä alas mahdollisimman nopeasti ja tyylikkäästi. Aikamoinen keksintö. Ennen lautailu ei mua edes ole kiinnostanut, mutta viime aikoina mulla on kaikki innostus laskettelusta kadonnut ja päättelin sen johtuvat suksien tylsyydestä. No, siinä on ainakin tylsyys kaukana, kun mulle sitoo laudan jalkaan. Enhän mä rinteessä muuta oikein tehnytkään kuin kauhoin housut täyteen lunta ja ähelsin hiki päässä koko ajan. Hissistä putosin seitsemän kertaa kahdeksasta, ja muutaman kerran meinasi pieni epätoivo iskeä. Kertaakaan ei kuitenkaan mennyt hermot! Siitä mulle pointsit.

Mitäs vielä? Tällä viikolla on ollut taas tosi ihanaa, Märtsyn kanssa on tullut hengailtua enemmän kuin melkein koskaan yhteensä (huomatkaa pieni liioittelu). Viikko on tähän mennessä ollut tosi mahtava ja elämä on ihanaa.

Huomenna pitäisi sitten lähteä jälleen reissuun: tällä kertaa vuorossa on isoskoulutusleiri Turussa. Saa nähdä, miten väsyneenä sieltä tulen takaisin. Musta tuntuu, että mulla on vieläkin risteilyn jäljiltä hirveät univelat (koko risteilyn aikana tuli siis nukuttua yhteensä kuusi tuntia, jos sitäkään) eikä tää mun hirveä nuha kyllä yhtään paranna mun oloa. Ehkä sitten ensi viikolla otan vähän rauhallisemmin...

Pitää tästä jatkaa nyt pakkailuja ja painua hiljalleen tonne sängyn puolelle myös. Huomenna meen onneksi jälleen vasta puoli kymmeneen, joten taas sluiba päivä tiedossa. Huomennakin nimittäin on vain kaksi oppituntia ja yksi hypäri... Ai että rakastan tätä mun uutta kevyempää lukujärjestystä!

Heips.