Rakkaat lukijat, en ole kertonut teille ihan kaikkea. Minun täytyy nyt tunnustaa teille yksi asia. Nimittäin jo vähän aikaa, tarkemmin ottaen viime joulukuusta lähtien minulla on ollut uusi ja kiehtova, mutta ehkä hieman arkaluontoinen harrastus: Joonas Konstigin stalkkaus.
 
Joonas Konstig on kirjailija, joka on kirjoittanut novellikokoelman nimeltä Ahneet ja viattomat. Tämän kaiken suuruuden lisäksi Joonas Konstig on nykyisin myös Ressun lukion äidinkielen opettaja. Eikö nämä kaksi faktaa kutkuta jo sinunkin uteliaisuuttasi? Etkö sinäkin juuri kirjottanut googleen "Joonas Konstig (alasti)"? Sitähän minäkin. Joonas Konstig on vain niin mielenkiintoinen.
 
Nyt olen kuitenkin ajautunut erään perustavanlaatuisen elämän peruskysymyksen ääreen: mikä Joonas Konstigissa oikeastaan kiehtoo? Joonas Konstig - sitä miestä ei voi nimittää pelkäksi Joonakseksi, sillä Joonas kuulostaa kuusivuotiaalta räkänokalta, eikä liioin pelkäksi Konstigiksi, sillä se olisi aivan liian kummallista. Mitä tämä mies on tehnyt ansaitakseen puhuttelunimen Joonas Konstig?
 
Ulkomuodollisesti Joonas Konstig on varsin pätevä: siisti ja aina huoliteltu, ja ihan hyvännäköinenkin. Kuitenkin minun makuuni hän on liian snobi. Tosiasioista ei silti voi kiistellä: Joonas Konstig on ulkonäöllisesti naissukupuolen edustajan, ja ehkä vähän miestenkin, mielestä varsin kiehtova pakkaus. Ulkonäkö yksin ei silti perinteisesti ole ollut mielestäni riittävä peruste armottomalle stalkkaukselle. Mikä sitten on saanut minut liikkeelle? Mikä Joonas Konstigin salainen ominaisuus saa minut iltaisin lueskelemaan hänen kolumnejaan ja lukemaan Meidän perhe -lehdestä hänestä kirjoitettuja juttuja? 
 
Uskoisin keksineeni vastauksen: minulla on kirjailijafetissi. Tajuttuani tämän en edes yritä kieltää sitä. Vastaus kuulostaa kaikin puolin uskottavalta. Fetississäni on ilmeisesti kuitenkin yksi suuri vika - minulle kelpaa ihan kuka tahansa, jota voidaan nimittää kirjailijaksi.
 
Mistä voin päätellä näin? Kaiken lukemani perusteella minun on todettava, ettei Joonas Konstig voi koskaan olla idolini. Sanat hänellä on hallussaan, totisesti, mutta asiaa hänellä ei ole. Hän naamioi tyhjäntoimituksensa hauskojen sanankäänteiden, kutkuttavien kielikuvien ja mielenkiintoisten yksityiskohtien alle. Jos hän ilmaisee teksteissään mielipiteitään, en koskaan voi yhtyä niihin. Hän on siis täysin väärää mieltä ja ajatusmaailma ei tavoita minua lukijana. Hänen yksityinen elämänsäkään ei varsinaisesti sävähdytä minua, eikä aiheuta minussa suuria kunnioituksen hyökyaaltoja, mutta ei myöskään provosoi minua inhoamaan häntä. Kaikesta päätellen Joonas Konstig on siis tylsä, kirjailija-tittelin taakse piiloutuva helsinkiläinen snobbailija, joka kiehtoo minua ainoastaan, koska hän on lähipiirini ainoa todellinen julkkis.   
 
Toisaalta Joonas Konstig on voittanut valkoisen paperin kammon, antanut itsensä alttiiksi teinityttöjen fantasioille kirjoittelemalla rivouksia ja kulkee arkipäivisin tukka hyvin laitettuna ja pää pystyssä Kalevankatu 8-10:ssä juuri näiden sekopäisten pikkutyttöjen ympäröimänä. Siinä, jos jossakin on kunnioituksen aihetta. Siinä, jos jossakin on myös stalkkauksen aihetta. Kaiken kirjoittamansa perusteella Joonas Konstig nimittäin antaa ymmärtää, että tätä hän juuri haluaakin: "Tuokaa minulle kaikki maailman liha!" Minä ja suuri stalkkaukseni saa siis luvan jatkua, sillä minähän vain miellytän itse kirjailijaa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka annan hänelle aineksia jatkaa keskinkertaista kirjalijanuraansa!