(On hyvä meininki päällä, eikö totta?)

Kiirettä pitää, tämänkin ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen. Mutta ei, aloitin jo. Ei pysty keskeyttämään.

Jännittävä päivä tänään. Meillä oli saksan koe. Sitä hieman eilen illalla, tänä aamuna ja vielä kokeen aikanakin stressasin. Saksan kokeet ovat kaikkein jännittävimpiä kokeita. Vaikeimpia, eniten aikaa vieviä (lukemisen ja tekemisen puolesta) ja ennen kaikkea tulos jännittää aina eniten. Ikinä, en ikinä, (noh, paitsi sillon kutosella Jukan kokeista) ole saanut saksan kokeesta 10. Aina vain joku 9 tulee. Toki se on ihan hyvä numero, alkaa vain kyllästyttää. 10-:kin olisi jo kiva.

Kovasti piti eilen illalla lukea. Kertasin lähinnä vain kielioppia, akkusatiivia ja datiivia, ja jätin sanojen miettimisen vähemmälle. Harmi vain, kokeessa sanojenkin osaamisesta olisi ollut jotain hyötyä.

Mutta siis, eilisestä illasta ja päivästä. Eilen ei ollut mukava päivä. Ei edes kiva. Koko päivä oli niin v*ttumainen. Järjetön päänsärky ja kurkkukipu, koko ajan kylmä ja niin paljon tekemistä. Ei yhtään huvittanut kopioida bilsan kirjasta jotain kukkien lisääntymistä käsittelevää piirrustusta, saati sitten lukea saksaa.

Koulusta tullessani päätin ottaa rennosti, katsoa Voicea ja syödä hyvää välipalaa. Teinkin niin, ja syömisen jälkeen otin saksan kirjan ja katselin vähän aluetta. Sohvalla makoillessa alkoi kummasti nukuttaa, kun yöunetkin ovat jääneet viime aikoina liian vähiin (paitsi viime yönä nukuin pitkästä aikaa tosi mahtavasti). Nukahdin siihen samantien, Valvomo taustalla soiden. Luulisin. Tai enhän mä sitä tietenkään kuullut. Mutta sitähän se Voice soittaa?

"Se nukkuu täällä!" Santtu huusi iskälle melkein mun korvan vieressä. Heräsin. Ne oli tulleet kotiin, ilman, että olin huomannut. En ollut kuullut ovikelloa, vaikka Santtu oli sitä tapansa mukaan pimputtanut taas pari kertaa liikaa. En myöskään ollut kuullut Riinan tekstaavan mulle jostain saksan ongelmastaan. Olin nukkunut reilun tunnin.

Oli vähän räjähtänyt olo, kun nousin sohvalta. Tuli kauhean kylmä ja hyvä kun sai silmät auki. Se oli mun eka kerta, kun nukuin piilarit päässä. Tollasta kokeilua se optikko mun kehotti joskus kokeilemaan ja siinä se sitten oli. Ei tuntunut mitenkään erilaiselta, oli vain hassua, kun heti heräämisen jälkeen näki.

Syötiin, ja sitten menin saksan kimppuun. Argh, miten jaksoi ärsyttää. Kyllä ne jutut kai ihan hyvin jäi päähän, kun tarpeeksi luki. En tosin pystynyt keskittymään lukemiseen ihan täydellisesti, kun mieleni perukoilla mietin köksän esitelmääni, joka pitää olla huomenna valmis. Vieläkään en ole saanut tehtyä sitä ihan loppuun. Tänään sitten on toivottavast vielä aikaa.

Illalla menin ajoissa nukkumaan. Yhdeltätoista mun kielellä. Ja aamulla olin niin virkeä. Oli ihana herätä ja koska saksan koe oli jo toisella tunnilla, oli hyvä, etten herännyt kiukkuisena ja väsyneenä. Ehdin jopa syömään aamupalan. Aamu meni paremmin kuin osasin edes toivoa.

Ensimmäinen saksan tunti vain harjoiteltiin kokeeseen. Harjoitusmonisteen jälkeen vasta alkoikin jännittää ja ihan tosissaan pelottaa. En osannut varmaan puoliakaan, vaikka olin luullut osaavani kaiken. Onneksi käytiin asiat vielä kertaalleen läpi ja jutut selkeytyivät hitaasti, mutta varmasti. Sitten alkoi koe.
 
Kolme sivua ja ensimmäinen näytti helpolta. Toiselle sivulle kurkatessani melkein henki salpautui. Kaikkein vaikemmat asiat, joita en varmasti osaisi. Kolmas sivukaan ei näyttänyt järin ystävälliseltä. Aikaa oli 40 minuuttia. Koko aika kului minulla. Olin toiseksi viimeinen luokasta lähtijä.

Ihan hyvin kai se koe loppujen lopuksi meni, vaikka kokeessa osa tehtävistä vaikuttikin ihan ylivoimaisen vaikelta. Toivon mukaan edes 8½ tulee.

Muutenkin ihan mukava päivä on ollut tänään. Pitäisi vain jaksaa lukea huomiseen ruotsin kokeeseen ja tehdä se esitelmä loppuun. Pakko olisi jaksaa.

Mutta nyt menen syömään.
Heips.

PS. Oon huomannut, että mulla menee aina näihin kirjoituksiin vähintään yksi tunti. :o