Viime aikoina on näemmä tullut päiviteltyä enemmän kuvien kera, kun kirjoitusinspis on siirtynyt ainoastaan oikean päiväkirjan pariin. Edelleenkään ei ole varsinaista inspistä, vaan ennemminkin velvollisuudentunnosta (ja nukkumaanmenon välttämiseksi) ajattelin kirjoitella jotakin pientä ja kevyttä.

Koulu on siis alkanut ja huomenna on ensimmäisen kouluviikon viimeinen päivä. Viikko on tuntunut uskomattoman pitkältä, enkä tarkalleen osaa sanoa, onko se pelkästään huono asia. On ollut käsittämättömän ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä pitkästä aikaa! Ja nyt viimein arjen palatessa alkaa opiskelumotivaatiokin kummasti kohota. Kun opettajat potkivat lukemaan, on pakko tarttua kirjaan. Eikä se ole mulle yhtään pahitteeksi!

Omituista on, että mulla on todella vähän koulua. Rankka abivuosi, nimenomaan. Rankka siinä mielessä, että nyt pitäisi itse saada otettua itseään niskasta kiinni ja ryhtyä lukemaan oppituntien ulkopuolellakin. Mulla on ainoastaan kolme kurssia, mikä tarkoittaa viikossa yhdeksää tuntia koulua. Lisäksi meinaan pitää hieman hauskaa ja mennä soutukurssille, vaikka olen jo suorittanut kaikki liikunnat, ihme ja kumma. Ei yksi tunti liikkaa viikkossa taida olla ollenkaan huono juttu mulle.

Eilen ja tänään oli siis vain yksi tunti koulua. Kummallista. Melkein on koeviikkofiilis, kun päivässä tulee istuttua enemmän bussissa kuin koulussa. Tähän voi kestää hetki tottua, mutta toisaalta ensi jaksossa voi olla taas tuskaa tottua normaaliin lukujärjestykseen. En kuitenkaan jaksa murehtia niin pitkälle. Tässä on sitä ennen vielä monta muutakin juttua. 

Kuten esimerkiksi se kielletty sana, joka alkaa Y:llä ja loppuu O:hon. Ei paniikkia, kunhan ei vaan ajattele koko asiaa. Tosin nyt olen päättänyt tehdä parannuksen ja alkaa lukea. Ihan oikeasti tällä kertaa. Mutta panikoinnin meinaan jättää välistä ihan kokonaan! Mähän olen ressu ja ressut on spessuja eikä ressut reputa!

Huomenna on kasin aamu, ensimmäinen tänä lukuvuonna. Pitäisi siis olla jo nukkumassa. Väsyttääkin jo. Huomenna on nasut ja toivottavasti alan huomenna viimein tuntea itseni abiksi. Iso paha abi. Hmm. No ehkä ensi viikolla sitten.

Hyvää yötä!