6 päivää lähtöön (siis kielimatkalle Brightoniin, jos joku ei vielä tiennyt) ja alkaa pikkuhiljaa jännittää. Aamulla heräsin ajatukseen, että mitä käy, jos en saakkaan mahdutettua kaikkia tavaroita siihen jättikokoiseen matkalaukkuun ja mitä jos se painaakin ihan liikaa. Ja samassa tajusin, mitä kaikkea mun on vielä hankittava ennen tiistaita. Ja iskee paniikki.

Vaikka äiti onkin lietsonut muhun paniikkia koko tän viikon ja kauemminkin, tajusin vasta tänään että lähtö alkaa olla jo pelottavan lähellä. Minä, vasta 15-vuotias, lähden yksin, ilman äiti tai mitään muuta tuttua, ulkomaille kolmeksi viikoksi ja mun olis pärjättävä siellä. APUA?

Viikonloppu menee Kotkassa, kun serkulla on rippijuhlat, joten on pakko alkaa kohta miettiä pakkaamista. Pakkohan ne tavarat on saada laukkuun ennen sunnuntaita, kun mennään iskälle. Ja nytkin, tällä hetkellä, voisin olla tekemässä jotain älykästä, joka nopeuttaisi matkaan valmistautumista, mutta ei, tässä mä vaan olen. Toisaalta ihan hyvä, sillä en ole saanut kirjoiteltua mitään moneen viikkoon. Mutta kyllä tää kirjotus sittenki toimii, vaikka toisin pelkäsin.

Pitäisi tänään käydä hakemassa konfiskuva, joka piti hakea jo viime viikolla (mutta oltiin Ahvenselässä). Pitäisi myös käydä ostamassa vaseliinia, joka alkaa olla lopussa, ja joku vihko. Pitäisi myös mapittaa kaikki viime vuoden kokeet. Ja PITÄISI TEHÄ VAIKKA MITÄ. "Mä olen lomalla", mun aivot sanoo, joten mitään liikettä ei tapahdu. Äitiki on päikkäreillä, ei voida lähtee mihinkään. Ulkona sataa, enkä voi siis lähtee itekkään minnekään. Ja pyöräkin on iskällä. Vaikka tuskin mä mihinkään pyörällä ite menisinkään, mähän oon lomalla. Huoh? Oon jumissa.

np. Velvet - Fix me

Heips.