Vihdoinkin kotona. Tänään olisi tiedossa loman ensimmäinen todellinen yökkäripäivä.
 
21 päivää lomaa, joista 9 on vapaata. Silti en sanoisi loman menneen hukkaan, ei missään nimessä. Mulla on ollut mielettömän hauskaa pizzan parissa. Palkkaa ei tietenkään saisi saada tukien kannalta noin paljon, mutta musta tuntuu, että pää on hajonnut vähemmän paistopöydän ääressä kuin kotona sohvalla löhöten. Jostain syystä Klaukkalassa olon aikana muistin taas pitkästä aikaa, miksi koskaan halusinkaan muuttaa pois kotoa. Ehkä parempi kaikkien kannalta, että jatkossakin pistäydyn vain korkeintaan pitkäksi viikonlopuksi. Puspus äiskälle ja kumppaneille. :-*
 
Joulu oli kyllä mahtava. Pukki toi paljon kaikkea ihanaa, mutta en vielä pääse nautiskelemaan niistä. Säästin fiksusti voimiani laittamalla joululahjat Sinin poikaystävän Sampan kyydillä tänne Jyväskylään ja siellä ne nyt Sinin kämpillä löhöilee. Saan ne varmaan ensi viikon alussa, mutta tarkemmin ajateltuna mitä mä niillä edes tekisin? Hiustenkuivaajalla ei ole mitään virkaa, kun tuskin jaksan taas viikkoon käydä suihkussa, paistinpannua ei tarvitse kinkkukiusauksen tekoon eikä oikein hotsita katsoa Täydellisten naisten toista tuotantokauttakaan juuri nyt. Eli ei hätää.
 
Joulun aikana olin neljä päivää lomalla ja sen jälkeen töitä riittikin. Vasta eilen loppui kahdeksan päivän työputki ja nyt on hyvä olo. Mitä enemmän tekee töitä, sitä helpommalta tuntuu mennä töihin, niin se vaan menee. Uutena vuotena oltiin Sinin kanssa kivasti töissä, mutta ei pahemmin haitannut. Sunnuntaina ei tainnut olla yhtään asiakasta, jolla naama ei olisi punottanut tai ollut turvoksissa ja siinä sainkin kaikessa rauhassa naureskella niille. Itsehän olin ihan siististi uuden vuoden, jo kahdelta himassa nukkumassa. Jotain mummotautia se Sini on muhun tartuttanut, kun tän uuden vuoden kohokohta oli saunominen ja syöminen. Pikainen pyörähtäminen Lodjussa oli melko turha, mutta pakollinen. Onneksi Henna oli kuski ja vei mut ajoissa kotiin.
 
 
Eilen siis tulin pitkästä aikaa kotiin Jyväskylään. Olipa ihana fiilis, kun astuin ovesta sisään ja spontaanisti ajattelin "jes, kotona". Tein eilen joulusiivouksen, jota en ennen joulua jaksanut ja shoppailin taas parin viikon ruuatkin kotimatkalla. Eilen piti pikkusen hifistellä ja tulla taksilla kotiin. Semmosta se on, jos on liikaa rahaa, siis kamaa. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla vaan olla.
 
Postimies Pate herätti mut tänä aamuna tuomalla mulle pari pakettia. Jes, ne pääsykoekirjat! Hassua, että noi kirjat näyttää ihan oikeilta kirjoilta, eikä miltään opiskelumateriaalilta... Ehkä nyt uskallan tänään tarttua vähintään toiseen ja alkaa uteliaisuuttani tutustua siihen, millaista matskua olenkaan saanut vastaani. Tai ei, ehken saisi ajatella noita vastustajina, vaan kumppaneina. Ainakin toi oikean puoleinen tuoksuu ihan Harry Potterilta.
 
 
 
Onpa jotenkin todella levollinen olo. Tänään ja kaksi seuraavaa päivää olen yksin kotona ensimmäistä kertaa aikoihin. Vielä maanantaina en olisi halunnut ollenkaan tulla Jyväskylään, mutta nyt kun olen täällä, mulla ei ole mitään valittamista. Kaksi viikkoa Klaukkalassa ja Koivukylässä palautti todella vahvasti mieleen kesän, kaiken helppouden ja keveyden - missään ei ole mitään järkeä, eikä mitään tarvinnut ajatella. Helppo on hauskaa, mutta pidemmän päälle ei se ole sitä, mitä jaksaisin loppuelämäni. (Vaikka hetken jo halusin muuttaa takaisin etelään ja alkaa Kotipizzan vakkariksi.) Tänään kun sain nämä pääsykoekirjat, muistin taas mitä haluan. Ja tää on niin kaukana helposta. Ah, onpa ihana elämä.