En muista tienneeni kuinka pimeä tämä kaamos on. Aamulla on pimeää ja jo kolmen aikaan hämärä on synkkä. Ei kuitenkaan jostain syystä masenna yhtään tavallista enempää, vaan ennemminkin tekee vaan hyvää. Ehkä juuri tätä kaipasinkin: vähän aikaa hämärässä ennen kuin tarvii taas alkaa nähdä valoisasti.
 
Tuskin muuta kuin rauhallista lorvailua en ole vielä ehtinyt täällä Sallassa harrastaa. Toisaalta harvemmin täällä muuta tulekaan tehtyä. Siksihän mä tulin tänne. Ei tarvitse stressata, vaikka aihetta saattaisi ollakin. Ainakin mun laukussa oli tullessa enemmän stressin aihetta kuin vaatteita. Täällä on niin ihanan hiljaista, vaikka pään sisässä onkin kauhea meteli. Toivottavasti se tämän viikon aikana vähän hiljenee.
 
Lunta ei juurikaan ole, vaikka tavallisesti täällä on niin ihanat kinokset. Puut ovat kuitenkin talvisen lumiset ja maa on ihan valkea [valakia]. Pakkasista täällä ei vieläkään ole luovuttu: tänäänkin yli -25 astetta näytti mittari. Ja tästä se vaan kylmenee, ainakin niin ne telkkarissa lupasivat. Vähemmälle saattaa näillä näkymin siis jäädä tuo ulkoilu.
 
Mitä loppuviikko tuo tullessaan, ei voi tietää ja tarkemmin kun ajattelee, niin ei oikeastaan edes kiinnosta juuri nyt. Aika on tavallisestikin pitkä, joten ei huolta siitä, ettäkö se täällä sen pitemmäksi kävisi. Mukavaa olla täällä ja vaan todellakin olla. Koti-ikävä nyt ei ainakaan ole, ei todellakaan. Miten voinkin tykätä Sallasta näin paljon?
 
Taidan tästä lähteä katsomaan mummin kanssa Kauniita ja rohkeita, ja... Niin, mitähän sitten? Iltakahvit ja pullat ja nukkumaan ehkäpä. Ei jaksa suunnitella mitään.