Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Tasan viikon päästä on ensimmäinen koulupäivä takana. Ei voi oikein uskoa, että se päivä, jota on koko loman odottanut, on jo viikon päässä. Niin, tosiaankin kuulun siihen vähemmistöön, joka odottaa innokkaasti lomalta pois pääsyä.
 
Toki siihen on syynsä: kavereita näkee ja pääsee taas normaaliin rytmiin, liika lomailu tekee minut nimittäin liian laiskaksi tekemään yhtään mitään. Kai se onkin loman idea, laiskottelu ja rentoutuminen nimittäin. Mutta itse en sitä jaksa kovinkaan kauan. Vaikka saattaa näyttää, että mielelläni makaan kotona yksin, rentoutuneena, on asian laita toinen. Sitä jaksaa vain hetken, kunnes tekee taas mieli lähteä taas liikkeelle. Mutta olen sitä tyyppiä, joka ei lähde liikkeellä ilman tavoitetta ja hyvää syytä. Siksi siis koulun alkaminen on niin mukavaa.

Kesästä on kuitenkin jäänyt paljon hyviä ja hauskoja muistoja. Ensimmäisellä lomaviikolla kävimme Kreikassa Kosin saarella. Oli hauska matka, aurinko otettiin ja uitiin paljon.
 
Seuraavat kolme lomaviikkoa vietimme kotona. Hong Kongin serkku kävi ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaa. Da Vinci-koodi, Pirates Of The Caribbean - Kuolleen miehen kirstu ja Poseidon käytiin katsomassa. Lintsilläkin päästiin kerran käymään. Illat grillailtiin ja saunottiin. Takapihalla istuttiin yömyöhään asti ja höpötettiin kaikista maailman asioista, ainakin melkein.
 
Viides viikko meni Sallassa mummolassa. Ihan mukavaa kai sielläkin oli käydä, vaikka itikat söikin eikä sinne kylmään veteen uskaltanut uimaan mennä. Samalla viikolla mentiin siskon kanssa pariksi yöksi Ahvenselän mummolaan. Se reissu oli kyllä aivan mahtava! Hong Kongin serkun ja Riitta-tädin kanssa keksittiin kaikenlaista tekemistä, minut saatiin jopa kymmenen kilometrin pyörälenkille! Mutta tuskin siitä yhdestä lenkkistä minulle mitään hyötyä oli.
 
Kuudennen lomaviikon puolivälissä lähdettiin sitten suunnistamaan Sallasta kotia kohti. Ajoimme kotiin Oulun kautta ja pistäydyimme Oulun Edenissä. Loppuviikon olimme vain kotona.
 
Seitsemäs viikko alotettiin reippaasti, maanantaina kuudelta ylös ja puoli seitsemältä kohti Helsingin satamaa. Kahdeksalta laiva lähti Tallinnaan. Kolme ja puoli tuntia kesti matka ja sitten oltiin perillä. Kierreltiin kaupoissa ja käytiin syömässä, kunnes laiva taas lähti. Kymmenen maissa oltiin kotona.
 
Nyt viime viikot ollaan vaan kotona roikuttu. Tai ainakin minä. Enpähän minä mihinkään jaksa lähteä. Ensi viikolla sitten.