Ihanan kamala sää. Lunta on tullut koko päivän ihan kivasti ja kotimatka oli hieman kosteahko ja epämukava. Pyörällä oli lievästi sanottuna vaikeaa tulla tuolla lumihangessa ja ei pystynyt oikein ajamaan, kun ei nähnyt eteensä. Kaulahuiviakaan ei ollut ja kaikki lumi tuli suoraan kaulaan ja siitä paidan sisään. Knoxit olivat varmasti parhaimmat mahdolliset kengät lumihangessa tarpomiseen. Onneksi eivät meikit levinneet. :) Olisi ehkä pitänyt kuunnella hyviä neuvoja kävellen kouluun menemisestä.

Toki on ihanaa, että sataa lunta. Talvi on musta ihana vuodenaika, vaikka kylmyys ei ehkä olekaan niin mukavaa. Kyllä senkin kestää, kun muuten on kivaa. Pääsee laskettelemaan (ja hiihtämään? :D) ja saa polttaa kynttilöitä. Joulukin on ihan kohta ja tasan kolmen kuukauden päästä mulla on 15-vuotis synttärit. :) Mahtavaa, eikö?

Joulukuussa ollaan menossa Tahkolle laskettelemaan viikonlopuksi. Iskä vain mainitsi ihan ohimennen, että mökki on varattu ja yksi perjantai pitää ottaa koulusta vapaaksi. Minähän olin tietysti heti sitä vastaan. Mutta kyllä mä alan jo lämpenemään sille ajatukselle. Toivottavasti sille päivälle ei satu mitään kivaa.

Tänään oli koulussa yllättävän hauskaa. (Meinasin sanoa "kivaa", muttei sitä voi/jaksa käyttää koko aikaa. Mistä keksin lisää sanoja?) Mutta siis koulusta vielä. Koulu alkoi kahdeksalta, valinnaista kässää oli ekana ja taskujen ja vetoketjun kiinnitystä oli ohjelmassa. Meidän ryhmässä oli hieman hiljaista, meitä oli vain neljä. Normaalistikin meitä on vain yhdeksän ja se on kyllä ihan hyvä. Ainakin saa kunnolla tehtyä kaikkea, koska mulla ei ole oikein ketään, jonka kanssa jäisi vain höpöttelemään.

Ruotsin tunti meni nopeasti ohi. Kerrattiin taas kerran imperfektiä. Pyrtsin kanssa ruotsi tuntuu yllättävän helpolta. Huolestuttaa vain, milloinkohan tuo jää äitiyslomalle. Tai eihän se mitään vielä ole kertonut, mutta kyllä sen näkee, masu kasvaa ihan silmissä. Toivottavasti tulisi joku mukava sijainen sitten.

Kuviksen tunti tuntui tänään vähemmän epämiellyttävältä kuin yleensä. Koskaan en ole pitänyt tosta aineesta (paitsi Hollolassa asuessa) ja tällä hetkellä vielä vähemmän inhottavan työn ja tiukan opettajan takia. Tänään sitten meni mulla ja Riinalla koko tunti löysäilyksi, juteltiin vain ja annoin siinä Riinalle jotain terapian tapasta. Angstipäivä sillä taisi olla, älä pahastu. :)

Ruokkiksen jälkeen oli äikkää. Pelotti vähän palautettavan aineen takia, mutta ihan turhaa se oli. Se aine oli tähän mennessä parhaani, 9½ tuli. Tupu luki sen ääneen muutaman muun aineen lisäksi ja osa luokkalaisista kauhisteli raakaa loppua.
...ja ensimmäisen risteyksen kohdalla Christa ei katsonut eteensä ja häihin saapuva "anoppi" ajoi hänen päälleen. Kahden viikon kuluttua Christa kuoli teho-osastolle.
Jotenkin noin se meni. Ei ehkä ihan, mutta idea oli sama. Tietysti mulla löytyy selitys noin "tehokkaalle" lopetukselle: perjantaina aineenkirjoitus tunnilla jäi tämä aine kesken ja Tupu käskin kirjoittaa sen ruokkiksella loppuun. Tuli pikkusen kiire, kun kemian kokeen kanssa meni niin kauan aikaa. Ei siis ollut (onneksi) paljoakaan aikaa kirjoittaa. Ajan kanssa ehkä olisi tullut kiertelevämpi ja kaartelevampi loppu, joka on minulle niin yleistä. Tupu oli kovasti kiitellyt arviointikommentissaan loppuani ja yllättävää juonenkäännettä (päähenkilön parhaan ystävän lapsi oli päähenkilön tulevan miehen lapsi jne.). Tyytyväinen olen.
 
Enkku meni ihan niin kuin normaalistikin, Jokke kuulusteli alleviivauksia ja käski tehdä loppu tunnin tehtäviä. Kemian tuntilla tulin toistamiseen tyytyväiseksi, kokeesta tuli 10-, ryhmän paras. Mutta ei siitä enempää.

Pitää nyt mennä tekemään makkarakeittoa. Juuri äsken muistin, että sellainenkin piti tehdä. Sanoin kyllä iskälle, että teen sen jos ehdin. Metsään kun oli tarkotus mennä kasveja keräämään, kun ne huomenna pitää olla kerättynä. Eipähän siitä mitään tule, kun on niin paljon lunta. Kasvejakaan tuskin löytyisi.

Heips.