np. Iyaz feat. Sean Kingston - Replay

Sanotaanko vaikka näin, että onpa ollut ihana päivä!

Sain äitiltä ihan sairaan ihanan lahjan, sellasen kirjan, jossa on pääpiirteittäin mun koko elämä. Se oli todella sulonen ja mun onkin pakko kai viedä se huomenna kouluun, koska en malta olla näyttämättä sitä tyypeille. Se on kyllä niin ihana, vaikka ite sanonkin. Päähenkilöhän on mä, tietysti.

Tanja ja Mikko tulivat ekana juhlimaan villisti mun synttäreitä. Oon syönyt tänään niin paljon kakkua, etten enää edes jaksaisi ajatella sitä. Hengailtiin niitten kanssa ja sainhan mä jotain kivaa niiltä lahjaksikin: pullon jotain kuoharia (tietysti alkoholitonta; kiitos, että teette mun elämästä pikkusen helpompaa), pari kirjaa lainaan ja sitten sovittiin Tanjan kanssa, että mulla on yökyläilyä tiedossa reilun viikon päästä. Mitähän ihmettä se mun pään menoksi on keksinyt? Ei aavistustakaan.

Jossain vaiheessa, pitkän odotuksen jälkeen, saapuivat myös mun kummitäti ja -setä Pirjo ja Raimo. Sanotaanko näin, että synttärisaldoa karttui ihan mukavasti, kiitos siitä. Nyt oon askeleen lähempänä autokoulua. Niiden visiitti paljastui aika pikaiseksi, mikä oli vähän harmi, mutta loppujen lopuksi, kun kaikki vieraat olivat poissa, tajusin viimein, että tänään on mun synttärit. Oon aika Sherlock.

Pitikin pikkuhiljaa alkaa pakkailla, kun perinteinen sunnuntaimuutto lähestyi jälleen. Viittä vaille kuusi, juuri hetkeä ennen lähtemistä tapahtui jotain todella yllättävää. Sain mun elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen! Yllätyin aika positiivisesti, kun joku tuntematon vaaleahiuksinen nainen tuli oven taakse kyselemään päivänsankaria ja iski mun kouraan jättikokoisen kukkapaketin. Kuoresta paljastui 18 isoa oranssia ruusua ja kortissa luki onnentoivotukset meidän rakkaalta Heidi-serkultamme, joka ei valitettavasti päässyt osallistumaan mun kekkereille. Oli kyllä todella piristävä ja hauska lahja! Myös naapurin Timppa kävi lahjomassa mua gerberoilla, jotka kummasti piristi päivää.

Mummilta sain myös ihanan lahjan: paidan ja tosi söpöt legginsit sekä ihanan sormuksen, jota olin toivonut. Siellä oli vielä kaiverruskin "Jonna 18v". Oli ihana lahja sekin! Marjo-tädiltä tuli myöskin panos mun synttärisaldoon, kiitos siitä. Raha on kyllä sellainen lahja, jolle oikeasti tulee käyttöä, ehkä vähän liiankin nopeasti.

Siirryttiin siis kuudelta iskälle mun synttäreitten jatkoille. Sain jälleen vetää kakkua ihan urakalla napaan, ja hyvää se olikin. Sain myös vielä yhden lahjan: ihanan hopeisen rannekellon. Nyt olen näemmä niin iso tyttö, että voin alkaa käyttää sellaista. Tosin se oli mulle aivan liian iso. Vaikka mulla on paksut sormet, ranteet on kyllä tavallista kapeemmat. Tiistaina saan sitten siitä oikean kokoisen ja pääsen käyttämään sitä.

Mitäs sitten? Puhelu Marian kanssa pisti viimeisen ilosuusruiskeen tähän päivään. Sen kanssa jutteleminen saa mut aina niin hyvälle tuulelle. Lisäksi oli aika kivaa, kun se käski mua hehkuttamaan kaikesta kivasta. Ensin olin vähän jäinen, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Mulla oli todella ihana päivä tänään.

Huomenna sitten viimeinen päivä tätä jaksoa ja tiistaina alkaa koeviikko. Mä en ole tän viimeisen viikon aikana ehtinyt keskittymään mihinkään muuhun kuin mun synttäreihin, joten huomenna tulee varmaan aika shokki siitä, miten vähän mä olenkaan ehtinyt valmistautua mihinkään koulujuttuun. Mutta mä en aio murehtia sitä nyt. Läksyt on tekemättä, mutta olkoon, sillä mun 18-vuotissynttärit on vaan ja ainoastaan tänään! Sen kunniaksi mä saan vähän laiskotella. Muut menee baariin, mä jätän läksyt tekemättä.

Kiitos ja nukkukaa hyvin. Nää on mun ekat yöunet täysikäisenä. Ihmeellistä.

PS. Eikö etukäteen vastakohta vois olla myös takakäteen?