Huomaan, ettei pitkästä matikasta näemmä oo paljon apua ollut. Miten voi laskea väärin päivät omaan synttäreihin? Helposti, jos sen merkitsee väärin omaan kalenteriinsakin. Ja miten sen voi tehdä? Helposti, jos on minä.

Mitäpä mä keksisin nyt kirjoittaa. Meitä on taas kotona vaan neljä: minä, iskä, Anne ja Santtu. Hiemankos tylsää. Jotenkin tuntuu, että monesti mulla on viikonloppuisin vähän liikaa tällaista jumitusaikaa. Tietysti voisin käyttää kaiken ajan hyväkseni ja tehdä jotain hmm... hyödyllistä, mutta oikeastaan, jaksan ainoastaan olla tekemättä mitään. Sinänsä mahtavaa, mutta kun ajattelee, että tällä hetkellä voisin olla ihmisten ilmoilla cocktail-partyissa, alkaa hieman harmittaa.

Piia oli tänään meillä. Harjoiteltiin äikän esitelmään tulevaa näytelmää, joka muuten on aivan mahtavan absurdi. Musta on kivaa, kun joku kaveri tulee joskus meille. Tänne metsään on toisten niin vaikea päästä... Harmittaa. Pakko taas mainita, että Ressussa ainoa huono puoli on se, että kaikki tulee niin eri suunnista. Olis kivaa, jos joskus vapaa-ajalla vois vaan hengailla kavereitten kanssa. Niin kun vaikka tänään.

Marian kanssa tulee hengailtua aika paljon puhelimen välityksellä. Tänään puhuttiin tosin vaan 7 minuutti ja aamulla ihan vähän. Mun on nyt pakko julkaista tää netissä kaikkien rakkaitten lukijoitteni kuullen: Maria voitti kultaa Han Moo Do-kisoissa! Mä usein mietin, miten mulla voikaan olla niin lahjakkaita kavereita. Maria tossa lajissa, Piia musiikissa, Katri luistelussa, toinen Maria tanssissa, Sanna laulussa jne. Sitten alan miettiä, mikä mussa on sellainen puoli, josta mun kaverit voi olla yhtä ylpeitä kuin mä olen niistä. En ole keksinyt yhtään.

Nyt meni vähän masentavaksi. Synttärit lähestyy ja kekkereiden järjestäminen on edelleen liian kyseenalainen homma. Musta tuntuu, että joka vuosi synttäreitten alla ongelmat paisuu kuin pullataikina, sellaisetkin ongelmat, joita ei ennen ole edes ollut. Se on synttäreitten haittapuoli.

Juu, moimoi.