Surullista, jännittävää ja erittäin vetistä.

Viime yönä sain unen päästä kiinni vasta neljältä. En tiedä, mikä mua oikein vaivasi. Ei vain uni tullut. Kuuntelin rauhallista musiikkia, kirjoitin pääni tyhjäksi, pelasin kännykällä, eikä mikään auttannut. Onneksi muistin uuden ihanan hyödyllisen harrastukseni: kundaliinijoogan. Istahdin sängylle jalat joogausasennossa ja rauhotuin. Sitten oikea peukalo oikean sieraimen päälle, ja siinä vähän aikaa hengitellessä alkoi vähitellen nukuttamaan. Ja se oikeasti toimi.

Aamulla olin varsin virkeä. Tosin silloin ei vielä satanut kunnolla. Nyt on vähän toisin. On niin harmaata ja synkkää. Taidan tänään äitille mennessä sytyttää omaan huoneeseen kynttilän vähäksi aikaa ja nautiskella hämärästä. Jes, sitten alkaa vihdoinkin tuntua syksyltä.

Täytyy alkaa vähitellen pakkaamaan äitille menoa varten. En tule vähään aikaa iskälle, noi porukat lähtee ulkomaille parin viikon päästä ilman mua (mun omasta tahdosta), joten jään äitin hoiviin. Enhän mä mitään aurinkoa kaipaa, en tietenkään. Ainoastaan vähän aikaa, oman huoneen, kynttilän ja hyvän kirjan. Ja vielä pieni levy suklaata ja kupillinen teetä. Syksy.

Heips.