np. Excurs!on - Playground

Kun kuuntelee tota Sannan laulamista, ei vaan voi tajuta, että mä oikeesti, ihan livenä tunnen sen!

Mulla on ollu tänään ihan äärettömän hyvä päivä. Tarpeeksi monen tunnin yöunet sen tekee, ei voi muuta sanoa. Sain viime yönä nukkua 10½ tuntia! Huhhui, ei sentään oo mikään ihan tavallinen arkiviikko, vaan mulla on nyt erittäin stressaavan kiduttavan ahdistavan masentava koeviikko. Eli siis lomaa. Jes.

Mä rakastan tätä. Mikä oikeesti voikaan olla parempaa kuin se, että saa nukkua niin paljon kuin tarvii, tarvii vaan kävästä koulussa, tulee hyvä mieli kun osaa (tai voi selitellä paljon jos ei osaa), ei tarvi stressata ja voi vaan ottaa rennosti. Niin täydellistä. Mikä on "koeviikkokauhu" tai missä se stressi on? Mun on täytyny ymmärtää tää koeviikko jotenkin väärin.

Tänään siis oli ihana aamu ja oikeestaan päiväkin. Heräsin aamulla Hennan, Inkan ja Santun henkeviin keskusteluihin, jotka oli juuri taktisesti sijoitettu mun oven taakse. Se oli kai jotain puol kaheksan, kun ärähdin ja jatkoin nukkumista kymppiin asti. Miten voikaan olla ihana aamu, kun ulkona paistaa aurinko, on paljon lunta, eikä ollenkaan nukuta. Sehän oli ihan täydellistä.

Liian täydellistä. Otin liian rennosti ja meinasin myöhästyä bussista. Juoksin isoista lumikinoksista ehtiäkseni bussiin ja saappaathan siinä oli lunta täynnä. Lahkeet märkänä ja tukka sekasin saavuin bussipysäkille juuri samaan aikaan bussin kanssa. Mikä tuuri. Matkalla kouluun kertailin vähän psykan aiheita ja kyllähän ne oli aika hyvin jo päässä.

Olin nimittäin eilen koulun, matikan kokeen, jälkeen kirjastossa kaksi ja puoli tuntia lukemassa. Miten mä en ole ennen tajunnut, että sinnekin kannattaisi mennä lukemaan? Mä sain niin paljon aikaiseksi, kun ei ollut mitään erikoisia houkutuksia, mutta lopulta nälän yllättäessä päätin raahautua kotiin. Illalla mulla ei ollutkaan paljoa lukemista, koska mä tosiaan olin paljon tehokas siellä kirjastossa. (Joten kävin koittamassa sauvakävelyä!)

Psykan koe menikin ihan hyvin. Kirjoitin kuusi sivua ja kaksi esseetä, aiheina mm. ryhmän vaikutus yksilöön ja miten olisi kannattanut opiskella siihen kokeeseen. Helpoimmat aiheet mulle, en kyllä olisi niitä muita edes osannut.. Aika meinasi loppua kesken, mikä on ihmeellistä, sillä mä olen yleensä aika nopee.

Piian kanssa käveltiin Kamppiin ja lähettiin kotiin. Tosin Piia joutui odottamaan bussiansa ja mua niin kaduttaa etten vain missannut mun bussia ja jäänyt sen kanssa vaikka kahville. Koska mulla on tänään sosiaalinen päivä.

Menin kirjastoon dataamaan. Sain hoidettua hommiani ja Sanna pääsi yllättämään mut. (Sillon sainkin kuulla tosta niitten bändistä.) Oli tosi kiva nähä pitkästä aikaa, viimeksi nähtiin kai Marialla joskus syksyllä. Siitäkin on jo niin kauan aikaa. Kohta on mennyt vuosikin siitä, että yläaste loppui.. Voi ei.

Mä olen ollut tänään tosi sosiaalinen. Mä olen vain kertakaikkisesti onnistunut, salaa itseltäni, tuhoamaan kaikki sosiaalisiin tilanteisiin johtavat tilanteet. Aika ankeeta. Nyt mä vaan istun oman huoneen sängyllä kannettava sylissäni kirjoittamassa blogia, koska mulla ei ole mitään elämää. Ja tää on harvinainen päivä mulle, koska en milloinkaan yritä kovin kovasti hakeutua ihmisten seuraan. Kerrankin kun koitan, kaikilla on jotain muuta tekemistä.

No, ei mulla muuta. Tää teksti ei todellakaan ollut tarkoitettu miksikään angstaukseksi vaan ihan iloiseksi perjantai-illan piristyksesi. Onnistuminen..? Noup.

Heips.

np. Excurs!on - Over again