Miksi suomen kielessä ei lomalle ole muuta sanaa kuin loma?

Kaivoin eilen esille pitkästä aikaa vanhat kunnon vhs:t (VSH = varmasti sairaan hyvä) ja olen vetänyt jo pienen maratonin Disneyn klassikoiden parissa.

Loma on tosiaankin ehtinyt jo kunnolla päästä vauhtiin. Maanantaina yritin olla jopa hieman aktiivinen: kävin ekaa kertaa muutamaan vuoteen hiihtämässä! Sain huomata, etten oikeastaan edes tiedä miten hiihdetään, mutta jotenkin sain tunnin kulumaan ihan helposti suolla rämpiessä. Kotona tein pienen lihaskunnon lenkin päälle, koska halusin päästä sanomaan, että olen harrastanut edes jonkin sortin liikuntaa loman aikana. Ah, miten ihanan energiapuuskan lenkistä voikaan saada! En muista, miten vietin loppuiltani, mutta jossain vaiheessa ainakin vetelin leipäveitsellä kämmeneni auki. Auts, se sattu.

Eilen oli vähän jumituspäivä. Kulutin selvästi kaiken aktiivisuuteni jo maanantaina. Luulin voivani aloittaa opiskelun heti aamulla reippaalla mielellä, mutta pian löysin itseni tietokoneen edestä pelaamasta. Miten noloa onkaan jumittua pelaamaan moneksi tunniksi putkeen? Joskus ala-asteella se oli mulle vielä ihan normaalia, mutta nykyään... Ihan kun mulla ei olisi mitään muuta tekemistä! Se on vaan niin koukuttavaa. Ette varmaankaan edes osaa arvata, miten kovan henkisen taiston kävin juuri hetki sitten, kun piti päättää päivitänkö blogini vai alanko pelata. Ehkä saatan sortua siihen tämän jälkeen.

En ihan täysin ymmärrä Hennaa: se nauttii siitä, että saa katsoa mun pelaamista. Niinpä sillä meni hermot, kun Märtsy soitti mulle ja halusi höpötellä kesken mun pelin. Mähän tietysti voin jutella samalla kun pelaan, vaikka ei se niin mukavaa olekaan (tosin Marian kanssa juttelu on aina mukavaa!), mutta Henna ei ihan sulattanut sitä, että feidasin sen. Muutaman vihaisen murinan jälkeen mun täytyi jättää Maria ja vain keskittyä olennaiseen. 

Onneksi me oltiin sovittu Piian kanssa, että se tulee meille illalla. Muuten olisin saattanut jumittua koneelle koko päiväksi. Neljän maissa piti mennä sitä pysäkille vastaan, ja siihen loppuikin mun sen päivän dataukset. Meillä oli kiva ilta: kaivoin esiin Disneyn Mulanin, joka oltiin jo ajat sitten päätetty katsoa, koska Piia ei muistaakseen ollut nähnyt sitä koskaan. Siis voitteko kuvitella! Ihan kummallista... Oli ihanaa katsoa pitkästä aikaa joku niinkin vanha leffa. Varsinkin, kun olin etukäteen kuunnellut Youtubesta sen kaikki biisit saksaksi... Loppuilta laulettiin karaokea ja Piia lähti kasin jälkeen viimeisellä bussilla.

Tänään olen saanut kokea aktiivisuuteni huippuhetkiä! Aamulla heräsin virkeänä 11 tunnin yöunien jälkeen ja kappas: ulkona oli taivaallinen sää! Tunnin hengailin sisällä ja sitten oli pakko mennä. Lähdin Tornimäkeen nauttimaan liian kirkkasta säästä ja liian hyvin voidelluista suksista. Ah, se oli ihanaa! En meinannut millään saada tarpeekseni hiihtämisestä, vaikka kaaduin kokonaiset kolme kertaa! Suoraan naama edellä lumihankeen joka ainoalla kerralla, mutta ei edes kiukuttanut. Nauratti vain. Olin ensimmäinen hiihtäjä juuri ajetulla ladulla ja kävin heti sotkemassa paikat. Ainakin seuraavat "asiakkaat" huomaavat helposti, missä kohti on vaikeampaa pysyä pystyssä...

Kotona intouduin jälleen trimmaamaan kehoani kaikenlaisilla lihasliikkeillä. En tajua, miten hikoilemisesta voi tulla niin hyvä fiilis! Vielä vuosi sitten välttelin hikeä kaikin keinoin ja nyt musta on tulossa ihan hullu. Niin kauan on kivaa, kun en saa kehiteltyä siitä pakkomiellettä. Mä oon vaan harvinaisen hyvä muuttamaan kaiken kivan suorittamiseksi ja hulluksi rääkiksi. Sairasta touhua. Mä en ole esimerkiksi koskenutkaan neulomispuikkoihin sitten joulun, jolloin hampaat irvessä yritin hirveällä hopulla saada jotain valmiiksi. Siinä meni kaikki hauskuus... Pitäisi ehkä opetella vain nauttimaan.

Suihkun jälkeen luulin jo hetken, että voisin alkaa opiskella historiaa, mutta puhelin oli liian houkutteleva. Vedettiin puolimaraton Maryn kanssa, ja vaikka sen jälkeen iskikin laiskuus, ei yhtään kaduta, että tuli taas vähän höpöteltyä. Se on aika terapeuttista. Tosin en ymmärrä, miten joku osaa kiusata jopa puhelimen välityksellä?!

Puhelun jälkeen siis tosiaan iski löysäilyfiilis ja päätin hetken mielijohteesta katsoa lisää Disneyn tuotantoa. Herkules on niin käsittämättömän ihana! Siinä on parhaat musat (kuten ylhäältä saatoitte huomata), paras tarina, hauskimmat vitsit, taitavin suomen kielellä leikittely ja tietysti suloisin rakkausjuttu. Jos mahdollista, se vain paranee jokaisella katsomiskerralla. Missä on mun Herkules?

Nyt pitää katsoa, miten tämä ilta tästä kehittyy. Pitäisi katsoa viime viikon Greyn anatomia, koska tänään tulee taas uusi jakso, mutta toisaalta pelaaminenkin houkuttaa... Taidan kuitenkin kääntyä television puoleen, se ei jumita aivoja ihan niin pahasti kuin tietokone. Ei sekään kyllä hyvä vaihtoehto ole. Opiskelu olisi varmasti paras. Mutta hei, mä olen lomalla!

Heips.