No niin, sunnuntaina sitten tapahtui se, mitä eniten toivoinkin. Haavisto kuuluu niin sille kakkoskierrokselle! Nyt vaan jännitetään pari viikkoa ja toivotaan parasta. Haaviston Suomi olisi ihan selkeästi semmonen Suomi, jossa haluaisin elää. Huomenna alkaa toisen kierroksen ennakkoäänestys ja pitääpä mennä heti ensimmäisten joukossa antamaan ääni kakkoselle.
 
Se Pekka on ihan mahtava. Se on niin söpö, fiksu ja diplomaattinen. Siinä on sitä jotain. Ehkä sillä on järkeä päässä... Jotain karismaa ihan selvästi. Pekka vaikuttaa niin symppikseltä, enkä mahda sille mitään, että Niinistöstä huokuu pieni kusipäisyys. Vaikka ei sekään varmasti tulisi missään nimessä olemaan huono presidentti. Molemmat ehdokkaat ovat hyviä, Pekka vaan on kuitenkin parempi. Toivottavasti tulisi edes tiukka kisa, vaikka Lipponen muuta ennusti.  
 
Pekkaa hypetetään joka puolella ja paljon. Päädyin itse kuitenkin viikonloppuna sellaiseen seuraan, jossa en tuntunut kuuluvani joukkoon, kun puheeksi tuli nämä vähän-niinku-ajankohtaiset presidentinvaalit. Olin taas tutkimusmatkalla Jyväskylän seurakunnassa, ja luulin löytäneeni jotain sen suuntaista, mitä olin etsinytkin. (Tällä kertaa en ainakaan ollut naispappien vihaajien kokouksessa, voitto sekin.) Kunnes... Ah, se politiikka, on siitä ainakin jotain hyötyä. En ollut ehtinyt vielä kauhean kovaan ääneen julistaa uskollisuuttani Pekalle, mikä luultavasti pelasti mut julkiselta syrjinnältä. Tässä porukassa oltiin avoimesti sitä mieltä, että Haavisto ei missään tapauksessa voi olla pätevä presidentti homoutensa takia. Homo-Pekka ei kuulemma vaan jaa samaa elämänkatsomusta, koska noh, se homoilee. Hei haloo: jokainen, jolla on jotain kosketusta tähän seksuaalivähemmistöön tietää, että homous ei ole elämänkatsomusasia. Vaikka tiedän, että Raamatusta revitään näitä "homot on ok, kuhan ne koittaa parantua" -paskaa, mutta mun on silti niin vaikea käsittää sitä. Itse uskon ihan täysin Jumalaan, mutta en usko homojen olevan millään tasolla eriarvoisia. Huhu, en ole tainnut valita itselleni helpointa uraa, kun mulla on näinkin vääristynyt elämänkatsomus. Noh, onneksi tää ei millään tasolla vähennä mun pappihaaveita. 
 
Ärsyttää muutenkin se, kun sitä homoutta niin yltiöpäisesti korostetaan. Ihan totta, me eletään vuodessa 2012 ja silti tuo kysymys vaikuttaa olevan kynnyskysymys monelle. Varmaan monet Halostakin vastaan äänestäneet eivät uskoneet naisen oleva kykenevä valtionpäämiehen tehtäviin. Toisin kävi.
 
Kysymys pitäisi oikeasti olla juuri siitä pätevyydestä ja edustavuudesta. Niistä arvoista, onhan presidenttiarvojohtaja. Niinistöllä on korkeampi koulutus ja ehdokkailla on hieman erilaiset työhistoriat, mutta silti minun mielestäni pätevyydessä pojat ovat samalla viivalla. Edustavuudessa myös: molemmat ovat asiallisia, kokeneita poliitikkoja ja osaavat puhua (joskaan Niinistö ei saa koskaan sanottua suoraan kyllä tai ei). Itselleni predentin valinnassa tärkeimmäksi kysymykseksi nousee siis 
ne arvot, joita ehdokkaat kannattavat. Ja sen kisan Pekka vie ylivoimaisesti.   
 
Kaiken muun hyvän lisäksi Haavistolla on etunaan eräs pieni, mutta sitäkin tärkeämpi asia: hän ei asu Espoossa, toisin kuin Niinistö.