Kipeenä olen. Pitkästä aikaa koulusta poissa. Viime vuonna en ollut kertaakaan sairauden takia, enkä tänäkään vuonna. Että onhan siitä aikaa.
 
Heräsin puoli kahdeksalta. Oli hirveä olo. Vielä illalla ajattelin pystyväni lähtemään tänään kouluun. Melkein samantien kuitenkin tekstasin Riinalle, etten olekaan tulossa ja jatkoin unia. Heräsin seuraavan kerran 11.15 ja nousin. Henna oli tekstannut ja kysyi onko kaikki hyvin. Oli jo paljon parempi olo, kun oli saanut nukuttua, vaikka nenä olikin vielä ihan tukossa. Kurkkua särki ja päätäkin hieman ja nenässä haisi kuume, jos joku tajuaa. Ei kuitenkaan ollu kuumetta, kun mittasin.
 
Nyt olen tässä katsellut telkkaria, vaikka eihän tuolta mitään tule. Ajattelin ensin, etten tule koneelle. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta. Argh. Enkkuakin pitäisi lukea, huomenna koe. Taidankin kohta mennä.

Sitä ennen täytyy miettiä yhtä inhottavaa asiaa, joka on yksi mun pahimmista vioista. Eilenkin tuli taas yksi todiste siitä. Mä annan liian helposti anteeksi.
 
Miten mä pääsen siitä eroon? Ei se mitään on jo liian tuttu lausahdus, jota aina jälkeenpäin katuu, koska kyllä se jotain oikeesti. En osaa vastata muuten, jos joku sanoo sori :/ niin kuin taas eilen. Eikä edes ollut vain mikään pikkujuttu. Mutta en jaksa yksinkertaisesti riidellä ja sen takia kaikki saavat taivutella mua oman tahtonsa mukaan. Auttakaa mua?

Mutta nyt, englanti kutsuu.
Heips.

np. AFI - Love like winter