Finally the happies day of the week. Or is it?

Oikein kiva päivä. Ja ah, eilinen oli vielä kivempi. Kaikki sujui, oli hauskaa, kävin kampaajalla (ja leikkautin hiukset lyhyemmiks, en edes muista millon mulla on viimeksi ollut näin "lyhyet" hiukset) ja sain ihanan kirjan, jota oon oottanu jo niin kauan, Stephenie Meyerin Epäilyksen. Viime yö menikin sitten sitä lueskellessa.

Tänään on siis ollut ihan mukava päivä. Viiden tunnin yöunien jälkeen olin yllättävän pirtee, ja huomasin, että tänä vuonna syksyn pimeyden lisäksi olen oppinut, miten ihana päivä perjantai. Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai. Oottekos ikinä kuulleet sitä?

Luulin, että lukisin koko päivän. Luinkin aika kauan, mutta sitten alkoi tuntumaan unen puute vähän liikaa. Taisin jopa torkahtaa hetkeksi, ja sitten äiti onneksi pelasti minut ja lähdimme kauppaan ostamaan hyvää ruokaa perjantain kunniaksi (ihan kun en muuten söisi hyvää ruokaa). Väännettiin tossa tortillat, ja nyt on kupu ravittu. You know.

Näillä minuuteilla alkaa mun uusi must see-ohjelma, Sairaalan syke. Okei, lähinnä mua viehättää siinä se, millasta mahtaa olla töissä sairaalassa, ja koitan saada itteni tottumaan ällöttävyyksiin ja sellasiin. Jos musta vaikka voisinkin tulla lääkäri. That would be very nice.

Oon huomannut, että tässä jaksossa, kun mulla on ainoana kielenä enkku, sitä alkaa tulla joka paikasta. Bussissa kirjottelen välillä runoja, kuvailuja ja muita höpinöitä, ja iltaisin vielä enemmän, ja olen huomannut, että kerrankin inspiraatio tulee englanniksi. Aika jännää, koska en ole aiemmin kirjoitellut varsinaisesti mitään englanniksi.

Taidan nyt alkaa keskittymään tohon telkkariin. Tänään ohjelmassa vauvojen hoitoa, oi niitä ihania pikku pirpanoita. Synnytyslääkäri yms. ois ihan jees.

Heips.