np. The Rain - Kuvitelmia

Mahtavaa kirjoittaa, tää mummilta saatu vanha kannettava on mun lemppari kirjoituskone ja voitteko kuvitella, tässä toimii taas vihdoin netti, ilman, että edes kukaan sääteli mitään!

Mulla on pitkä viikonloppu. Torstaina alkoi koeviikko, eli enemmän tai vähemmän ansaittu loma. Loppuviikko oli nimittäin mun osalta täysin kokeeton.

Oikeastaan, egentligen, se on aikamoinen koettelemus, kun on paljon vapaa-aikaa ja paljon velvollisuuksia. Itsekurin ylin koettelemus. Mä olen huomannut itsessäni viime aikoina kummallisen piirteen: musta on tullut laiskempi kuin koskaan ennen. Hauskuus menee velvollisuuden edelle, eikä niitä pakollisia hommia huvittaisi tehdä ollenkaan. Onkohan mulle vihdoinkin tullut murrosikä?

Laadin itselleni jälleen lukusuunnitelman. Se on loistava tapa, vaikka sitä ei noudattaisikaan: on joku edes aikataulu, jota voi seurata hieman epämääräisestikin, ja silti tulee tehtyä ainakin jonkin verran hommia. Mulla on nimittäin tapana pistää lukusuunnitelmaani paljon lukemista, niin paljon, että en vahingossakaan voi jäädä täysin valmistautumattomaksi. Lukusuunnitelman loppuun pistän aina vielä muutaman kannustuksen, tai oikeastaan palkinnon, mitkä saan, jos luen tarpeeksi ja opin jotain, esim. saan paremman numeron kuin joku tietty henkilö yms yms.

Tällä koeviikolla lukusuunnitelmani on jossain määrin kuitenkin pissinyt, vieläpä itsestäni riippumattomasta syystä. Mulla on ollut hirveä motivaatio lukea ruotsia (kuvitelkaa nyt, on ihanaa kun on sellainen maikka, jolle tekee oikeesti mieli näyttää, että osaa jotain!) ja sitä olenkin saanut luettua lukusuunnitelman mukaisesti. Muut aineet ovatkin sitten jääneet ihan sivuun rakkaan ystäväni Marian takia.

Mä en ole ennen tajunnut, miten ihanaa on, kun on ystäviä. Elämä on vaan niin paljon ihanampaa. Etenkin sellasia ystäviä, joiden kanssa voi vain jutella puhelimessa tuntitolkulla. Piia onneksi on järkevä, eikä soittele koeviikolla, mutta Maria... Lörpötellessä aika menee vaan niin paljon nopeemmin kuin ruotsin kirja kainalossa!

Eilen kaikista hauskin juttu oli, että Maria soitti mulle aamulla, vähän ennen kuin Henna ja Inka olivat ehtineet lähteä kouluun. Tyttöjen tullessa takaisin kotiin olin edelleen puhelimessa. Kolmisen tuntia hyvää lukuaikaa olin osannut käyttää johonkin vähän erilaiseen tarkoitukseen ( en onneksi kuitenkaan mun laskuun). Olen mä kuitenkin saanut luettua nyt koko koealueen, joten no panic.

Eilen illalla mun oli myös tarkoitus tehdä jotain uutta ja jännää, nimittäin mennä koittamaan Helsingin Kertziä. Justiin, kun aloin lopetella ruotsin lukua ja aloitella meikkaamista, iskä soitti ja sanoi, että kohta lähdettäisiin syömään jonnekin ja ehkä vähän kirjaostoksillekin. Hirveän sisäisen ja ulkoisen kamppailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kai sitä laatuaikaa perheen kanssa voisi viettää juuri tällä viikolla, ja toisena perjantaina mennä sinne Kertzille, vaikka viime perjantainakin jäi menemättä kipeyden takia ja ensi perjantaina vietetään kai Piian synttäreitä vähän myöhässä. Ehkä sitten muutaman viikon päästä.

Huomenna jatkan taas kokeisiin lukemista, koska tänään mulla on ihana kirjoitusmood. Koitan koota mun äikän luovan kirjoittamisen kurssin portfoliota, toivottavasti saan tarpeeksi hyviä tekstejä kokoon ennen maanantaita. Huomenna meen laskemaan Marian (siis toisen, vanhemman Klaukkala-kaverini) kanssa matikkaa, eipä ollakaan taas aikoihin nähty. Mikä voiskaan olla parempaa tekemistä kavereiden kanssa kuin derivointi! Tuskin mikään.

Jatkan nyt tän ihanan näppiksen kans jotain muuta kirjoitusprojektia.

Heips.