Joulu oli ja on edelleen.

Tää joulu on ihana. Oon syöny ja paljon, mutta silti välttäny megaähkyn. Sillä rintamalla asiat on siis hyvin.

Kävin tänä vuonna ekaa kertaa koskaan joulukirkossa. Voiko papiks ryhtyä sellanen, joka käy ekaa kertaa joulukirkossa vasta 17-vuotiaana? Mentiin Hennan ja Inkan kanssa jouluaattona klo 23 kirkkoon, jouluyön messuun. Olipas aika siistiä. Väsytti vähän, haukottelin liikaa ja heittelin virsikirjaa. Kuitenkin jäi aika hyvä fiilis. Aamukirkkoon tuskin olisin jaksanut herätä, joten tollanen yökirkko on aika mukavaa vaihtelua.

Ja sitten joululahjoihin. Vaikka niiden ei pitäisi olla tärkeimmät, tämän vuoden lahjat kruunasivat kyllä oikeastaan ihan kaiken. (Taktista iskältä ja äitiltä hankkia kalliita lahjoja, etten uskalla sitten pyytää mitään isoa, kuten esim. autokoulua, 18-vuotislahjaksi. Onnistuivat aika hyvin.)

Meillä oli ensimmäinen jouluaatto 24. päivä iskällä. En pahemmin odottanut mitään kummempia lahjoja, vaan sainkin mm. Stephenie Meyerin Aamunkoin ja kaikenlaisia meikkijuttuja. Huomasin kuitenkin olevani hieman pettynyt, kun kaikki lahjat oli jaettu. Pari kirjaa ja meikkejä? Ajattelin, että ei se nyt haittaa, onhan meillä toi talon rakennuskin kesken - ihan loogista siis. Ylläri tulikin siinä, kun iskä ja Anne sanoivat, että niillä on sittenkin vielä jotain, mikä ei mahdu kuusen alle. Hetken päästä olohuoneessa oli kolme isoa pahvilaatikkoa.

Laatikoista paljastui tälläiset ihanaiset. Mun on vieläkin niin vaikea uskoa. Mulla on ihan ikioma tietokone! Arvatkaahan vaan, kuinka paljon oon jo ehtinyt datailla? Viime yönä ehin vaikka mitä, naputtelin mm. työhakemuksen Hesariin. Tässä on tosi mukavat näppäimet; blogin päivitys tulee olemaan päivä päivältä vaan helpompaa. Tosin en voi luvata, että mulla tän joulun jälkeen olis yhtään enempää aikaa kirjoittaa kuin ennenkään. Nyt se on kuitenkin jotenkin vieläkin helpomman tuntuista. Ja kattokaa, mulla on niin suloinen taustakuvakin.

Tänään meillä oli ja on jouluaatto vol. 2. Koska mulla ei ollut mitään kunnollista toivetta täälläkään, en pahemmin osannut odottaa mitään kummallista. Sain Karvinen-seinäkalenterin, kuten tavallisestikin ja ihanan, niin mun näköisen Kiroileva siili-yökkärin, jossa lukee teksti "tulisikko lähemmäs?". Sain myös Tuulen viemää-leffan dvd:llä; ihanaa saan vihdoin nähdä sen suomenkielisillä tekstityksillä! Kaikkein yllättävin lahja oli jälleen jättimäinen ja raskas paketti.

Katsokaa mun kaunokaista. Niin, voitteko kuvitella, sain ihan ikioman, vaaleanpunaisen ompelukoneen! Nyt mun ei enää tarvi mennä kuuntelemaan puolen tunnin luentoja ompelukonekaupaan, jotta voisin ihailla suloisen ketteriä... ah tollasia namupaloja. Mulla on nyt tollanen kotona, mun omassa huoneessa, ja voin käyttää sitä koska vaan. Hei ihmiset, millon mut herätetään tästä ihanasta unesta?

Mistä lie johtuu, mutta musta tuntuu, että tää on ollut paras joulu pitkiin aikoihin.

Heips.