Tyytymättömyyden aikakausi alkaa vähitellen olla ohi, ainakin toivon niin ja kevätkin saisi tulla ja mennä, että voisin jälleen alkaa nauttia kiellettyjä ruoka-aineita. Koivun kukintaa odotellessa...
 
Velvollisuudentunto laittoi mut taas kirjoittamaan, vaikka oikeastaan ei ole mitään sanottavaa. Kaikki on hyvin, mulla on hauskaa yms. Perussettii. Pitkästä aikaa olen yötöissä pääsiäisleirillä kaitsemassa karitsoja. Ei jaksaisi oikein valvoa, koska uskokaa tai älkää, mulla on edelleen jonkin sortin toimiva unirytmi, vaikka enää en orjallisesti koetakaan herätä klo 8.30. Ajokortin saaminen helpotti mun elämää ihan sairaasti ja nyt pidemmät yöunet ovat voittaneet mut jälleen puolelleen. 
 
Onpa tyhjää löpinää. Ei huvita kirjoittaa.