Sitä sanotaan, että on tullut vanhaksi, kun muistelee menneitä. No, olenhan mä kohta jo yhdeksäntoista. Mummin kanssa kaiveltiin vähän vanhoja arkistoja ja mitä kaikkia ihania aarteita sieltä löytyikään!
 
 
Hennan kanssa ollaan joskus mummolan takapihalla uskallettu ottaa riskejä ja kiipeillä... Miten voikin olla, että vain puolessatoista vuosikymmenessä perspektiivi on muuttunut täysin? Ei se niin pitkä aika ole. Kuitenkin tyylitaju on pysynyt täysin samana! Kaikki muuttuu, minä en?
 
 
 
Serkkupoikienkin kanssa on näemmä tullut poseerattua ihan urakalla. Harmittaa vähän, miten harvoin niidenkin kanssa tulee oltua yhteyksissä.
 
Tota mustapunasta sohvaa oon valloittanut koko tämänkin viikon, en taida lähteä siitä kulumallakaan! Ja ylähyllyllä poseeraa näemmä sama vanha pinkki-vihreä-jalkainen nalle, jonka vasta asettelin nätisti mun uuteen vaatehuoneeseen. Se on jännä, miten itellä tulee aina heti sellanen aww-fiilis, kun katselee vanhoja kuvia, mutta toisille nämä kuvat ovat ihan turhia. Jännää.