Miten vaikeeta onkaan keksiä päivittelyn aihetta, kun mun elämä on taas pitkästä aikaa normaalia rutiinia. Onpa ihanaa.
 
Elämä on kääntynyt päälaelleen: musta on vihdoin tullut päätoiminen opiskelija. Syksyllä olin päätoiminen pizzanpaistaja, jonka sivutoimi/harrastus oli opiskelu. Nyt ei huvittais mennä töihin, vaan haluaisin tehdä läksyjä. Ja kyllä, myös yliopistossa tulee läksyjä. Hitsi, miten mahtavaa, että mulla on kalenterissa muutakin kuin tyhjää ja sitä "koita nyt saada edes jotain aikaiseksi" -löpinää. 
 
Kokonaisvaltainen kunnostautuminen opiskelijana sai mut lähtemään myös ekaa kertaa aikoihin oikeisiin opiskelijabileisiin. Torstain poikkitieteellisissä haalaribileissä oli vähän sama fiilis kuin lakkiaisissa: haalareissa tuntee ittensä joksikin, samoin kuin lakki päässä. Haalareista voi olla täysin ylpeä, vaikka mulla onkin Ynnän haalarit. Onneksi ne on vähän tummemman siniset kuin normisti matemaatikoilla; nää on niin tummat, että niitä saattaisi jopa hämärässä erehtyä luulemaan liikunnan haalareiksi. Hassua olla ynnäläinen, koska opiskelen enemmän esim. kieliä tai kasvatustieteitä kuin matikkaa. 
 
 
Mun sosiaalinen elämäkin laajentui vahingossa, kun päätin todenteolla leikkiä matemaatikkoa. Sekalainen harhailu yliopistolla kurssilta toiselle ei ole tehnyt hyvää uuden kaveripiirin hankkimiselle, mutta jostain kumman syystä matikan fuksien tutorryhmästä tuttu Jasmin on vaan tarttunut mukaan ja yhtäkkiä mulla on ainakin yksi kaveri Sinin lisäksi. Haha.
 
Rakastan tätä tavallisuutta ja elämän säännöllisyyttä. Rutiinien keskellä mulla on aikaa ajatella tulevaisuutta ja olen innoissani. Hakusuunnitelmat ovat taas vähän muuttuneet, ja perimmäinen syy on ehkä jumalaton ahdistus kämpän löytämisestä. Oisko se Joensuu todellakin niin paha..? Onneksi mulla on vielä pieni hetki aikaa miettiä kaikkea. Ensimmäinen pääsykoekirja on luettu ja vielä olisi muutama edessä. Vielä ei ole mitään paniikkia ja toivon todella säästyvänikin siltä. Vaikka tämä kevät tuntuu jotenkin viime kevään uusinnalta, tässä on kuitenkin jotain eriä. Tällä kertaa mä oikeasti tiedän, mitä mä haluan.
 
Nyt voisin ehkä siirtyä läksyjen kimppuun ennen töihin lähtöä. Tää viikonloppu tuntuu liian pitkältä, kun eilenkin oli jo vapaapäivä. Mulla olisi energiaa opiskeluun vaikka kuinka paljon - tai ehkä nyt vaan tuntuu siltä, kun takana on 14 tunnin kevyet yöunet. Huomenna voisin siivoilla, lukea ja käydä kirkossakin. Ensi viikolla aion aloittaa yhden mun uudenvuodenlupauksen toteutuksen, nimittäin meinaan avata jumppakauden, kun nyt tatska on parantunut, enkä voi enää sillä verukkeella vältellä hikoilua. Mulla on niiiiin aikaansaava olo. Jes.