np. Retropop - Pieni ja ihmeellinen (äh, tää ei lähde mun päästä pois!)

Eilen pyöräilin 12 ja puol kilsaa Klaukkalasta Askistoon, voitteko kuvitella! Siihen ei menny kuin 45 minuuttia ja yks pieni juomatauko. Mustahan on melkein tullu urheilija.

Menin siis Piialle. Meijän oli kai tarkotus viettää ihan tavallinen tyttöjen yökyläilyilta ja loppujen lopuks sitähän se olikin. Kun mä olin tasaannuttanut mun hengityksen rankahkon pyöräilyn jälkeen, suunnistettiin kauppaan. Kummallakaan ei ollu mitään järjetöntä mässäilyintoa, joten selvittiin aika vähällä. Piialla alettiin kokata. Mitään ihmeellistä me ei voitu tehdä, koska kokkaustaidot, ainakin meidän yhdistetyt, ovat erittäin rajalliset. Päädyttiin risottoon, josta tuli yllättävän hyvää. Mun eka risotto ikinä.

En tiiä, mihin kaikki aika hukku, luultavasti siihen että pähkäiltiin, mitä tehtäisiin. Samanlaisuus voi näköjään koitua aika ongelmalliseksi, sillä me taidetaan Piian kanssa olla molemmat sellaisia, jotka ottaa vastaan ehdotuksia, mutta harvemmin tarvii ite mitään päättää. Meijän normikeskustelu meni suunnilleen näin:

P: Mitä tehään?
J: En mä tiiä, mitä sä haluut?
P: En mä tiiä.

Hiljaisuus / randomia jutustelua.

J: Mitä tehään?
P: Mitä sä haluut?
J: En mä tiiä.

Mulla ei todellakaan ollut tylsää. Jossain vaiheessa alettiin laulaa Singstar Suomipoppia, joka muuten on ihan sairaan hyvä. Siinäkin onneksi on se Satunnainen-nappula, ettei tarvinut päättää mikä biisi otetaan. Laulettiin melkein koko levy läpi ja löydettiin myös meissä asuvat pienenpienet räppärimme. Kuka voiskaan vetää paremmin mm. Fintelligensin Hoida homman? Ehkä Elastinen ja Iso H, mutta ei moni muu kuin me.

Jossain vaiheessa ajantaju oli niin kadoksissa, aika vaan meni ihan nopeesti ja kohta olikin jo ilta. Lopetettiin laulaminen ja siirryttiin ruokaosastolle. Samalla telkkarista tuli muistaakseni Pasila ja naurettiin ihan mahat kippurassa taas jännille jutuille. Pasilan tekijät on varmaan maailman hauskimpia ihmisiä. Miten joku voi keksiä sellasta? Vai onkohan se edes keskittyä?

Kun aikaa oli vierehtänyt jälleen aivan liikaa, oli vuorossa tyttöjen illan kohokohta, Twilight. Se oli mun kuudes ja Piian kolmas kerta, ja en voi sanoa, että se enää siitä paranee. Pahenee enemmänkin. Kaikki näyttelijät alkaa vaikuttaa vähän liianki teennäisiltä ja sieltä voi pongata aika moniakin virheitä. Leffa alko jumittaa loppuvaiheessa aika pahasti, pitäisi tarkistaa nyt kotona, että oliko se laitteen vai levyn vika. Toivottavasti mun ikioma-Twilight on vielä ehjä.

En oikein enää muista mitä tehtiin, kai laitettiin mulle peti ja vielä istuskeltiin ja syötiin. Jossain vaiheessa siirryttiin sänkyihin köllimään ja höpöttelemään kaikkea. Ei me myöskään missattu normaalia yökyläkeskustelu "Nukutsä?" "En, nukutsä?". Kolmelta Piia luovutti ja munkin oli pakko alkaa nukkumaan.

Kymmentä vaille kaheksan aamulla kului jostain ihan kummallinen ääni. Piia tunsi äänen lähteen ja veti housut jalkaa ja ryntäsi ovelle. Siinä vaiheessa mullakin yhdisty piuhat päässä ja tajusin, että se oli ovikello ja että postimies-Pate tuli tuomaan Piian uutta I-Podia. Kohta olin taas unessa ja kahdeltatoista Piian herätyskello herätti meijän molemmat syvästä unesta.

Äiskä soitteli kahentoista jälkeen, ihan kuin ei olisi tienny, että mä nukun vähän pitempään kuin ysiin. Pötköteltiin yhteen asti ja ihasteltiin Piian uutta keltaista soitinta. Olihan se hieno. Aamupalan jälkeen siirryttiin jälleen "Mitä tehtäis"-vaiheeseen. Telkkarista tuli Ostoskanavaa, Dr. Phil ja Voicelta tietysti musaa. Oli kivaa vaan löhötä.

Neljältä lähin. Ulkona ei ollutkaan niin kuuma kuin mä luulin, mutta ihan tarpeeksi lämmin kuitenkin. Pyöräilin Myllylammelle ja käväsin 40 minuutin pikauinnilla. Siitä jatkui aika ylämäkinen matka, mutta lopulta olin perillä viiden jälkeen. Yhteensä, miinustettuna uiminen, matka kesti tällä kertaa 42 minuuttia. Aika hyvin. Siitä laskettuna mun tuntinopeus on 16,7. Hei oikeesti, mä oon lomalla.

Oli kyllä kivaa yökyläillä pitkästä aikaa.

Heips.