Ei kuulu mitään.

Viime viikolla olin kipeenä. Reippaasti yli 39 astetta kahtena päivänä, kolmantena jo helpotti. Perjantaina oli pakko mennä kouluun, viimeset kunnon tunnit ennen valtakunnallisia.

Nyt on Santtu ja Henna samassa taudissa. Lucky me, ku ei enää tarvi maata kotona. Tähän aikaan keväästä kolmen täyden koulupäivän menettäminen on liikaa, eikä niitä saa kiinni koskaan. Ainakin siltä tuntuu.

Tällä viikolla on kaksi retkeä. Torstaina mennään Sanomataloon tutustumaan toimittajan elämään (ihanaa) ja perjantaina köksän retki ensin kiinalaiseen ravintolaan ja sit Fazerilaan herkuttelemaan. Harmi sinänsä mulle, ku suklaa on sillä allergian kielletyllä listalla. No, kasvaapahan ainakin itsekuri.

Viime viikolla kävin kampaajalla ja nää kehuu näitä söpöiks. Onhan tää otsis ihan kiva, sopivan pitkä ja vähän jännittävä. Ainakin saa tuskallisesti miettiä miten saan silmälasit sopimaan näiden kanssa. Huh, huomenna onkin sitten tuomiopäivä: pääsen vihdoinkin lääkäriin tutkituttamaan sen, mikä näissä silmissä on vikana. Näkö menee ja silmät on kuivat, toivottavasti en nyt joudu pitkälle silmälasikuurille.

Viime viikolla pääsin taas uudelle Sulkasatokurssille. Se on sanoituskurssi, jota johtaa Terhi Kokkonen. Ei mulla mitään sanoituslahjoja oo, mutta kerran sitäki on kokeiltava. Jos vaikka ura urkenis.

Mä haluan lääkäriks. Veri ällöttää, leikkauksien kattominen telkkarista vielä enemmän, mutta mä haluan silti. Onkohan mahollista päästä pois näistä ällötyksistä? Mä nimittäin olisin ihana lääkäri. Ja sit mä haluaisin olla kätilö, mut en halua olla se, koska ne saa niin huonoa palkkaa ja ei se loppujen lopuks oo varmaan yhtään kivaa. Mut jos en lääkäriks tuu, ni ainakin proviisori.

No, täytyy tästä käydä etiikan esitelmän kimppuun, aiheena hedelmöityshoidot. Päätin saada sen tänään valmiiksi, toivottavasti ei jää vaan toiveeksi.
Heips.

np. Simple Plan - When I'm gone