On tää vähän mahtavaa!

Mulla oli vieraita. Ihan oikeita vieraita: Piia, Katri, Riina ja Maria. Kaikki ihania ihmisiä, ja mulla oli ihan sairaan kivaa. Harmi, ettei synttärit voi olla kuin kerran vuodessa. Tosin ihan hyvä se, että joka päivä ei oo näin täynnä. Mä en osaa enää kävellä, mä vyöryn.

Mulla oli tosi ihanaa. Sain ihania lahjoja, nättejä kukkia ja ihanaa seuraa. Ja oli se mun tekemä kakkukin ihan hyvää. Ja selviydyn paremmin mun "menneisyyden" (ei siis, ettäkö tyypit olisi menneisyyttä..) ja nykyisyyden kohtaamisesta kuin osasin kuvitellakaan. No, olihan ne kuvitelmat aika huonot, mutta kyllä se paremmin meni.

Mulla oli tosi ihanaa, edelleen. Seitsemäntoistavuotius ei tunnukaan ihan niin pahalta, ainakaan kun on mukavan kivat synttärit. Miksen mä tota oo ennen tajunnut? Tai ehkä en oo ennen kauhistellut niin paljon vanhenemista.

Mulle tuli tosi paljon onnitteluja. Yllättävää. "Kiitos"-viestien kirjoittelu Facebookissa ja Galleriassa oli rankkaa, mutta oikeestaan tosi hauskaa. Kerran vuodessa on kyllä tärkeetä huomata, että on huomattu. Se on niin itsetuntoa hivelevää.

Mä oon niin ähky. En melkein pysty kirjottamaan. Mutta oon myös niin ilonen. Mulla oli niin kivaa, ettei mitään rajaa. Tai on mun maha vähän rajallinen.

Hyvää yötä.

Heips.