Kaksi kokonaista päivää enää!

Oltiin taas pari päivää Saijalla. Torstaina sinne mentiin ja se olikin ihana päivä. Mua ihan säälittää niiden puolesta, jotka eivät koskaan pääse niin maalle. Se on uskomatonta, miten voi pyöräillä ympäri hiekkateitä kuunnellen lintujen laulua tai omaa musiikkia, ja samalla voi laulaa vaikka ite mukana. Kukaan ei näe, kuule eikä huomaa. Ainoastaan lampaat tuijottavat silmät pyöreinä ja määkyvät takaisin. Se se vasta on ihanaa.

Mitäs me siellä tehtiin, eipä oikeestaan mitään kummallista. Istuttiin vähän kalassa, mutta mitään ei saatu (paitsi tänään katiskasta iso hauki!), haravoitiin ja mä kannoin vettä saunaan. Sen lisäksi syötiin paljon ja kuunneltiin radiota. Ylen radiokanavat antavat ihan omanlaisen tunnelman, ei tulis ollenkaan niin maalainen olo, jos radiosta kuuluis Aamupoikien ääni. Humppaa ja iskelmää se olla pitää. Se on niin leppoisaa.

np. The Fray - Enough for now

Tänään tulee BumtsiBum! ja olis kiva kattoa sitäkin pitkästä aikaa. Yksi kamalin, ja näin jälkeenpäin hauskin, BumtsiBum!-muisto on se kerta, kun pienenä Hennan kans katottiin sitä ja keksittiin kiva leikki: pompitaan meijän hienolle laverille. Muutaman pomppukierroksen jälkeen kuului räks! ja sängyn paksuin tukipuu katkesi mun pienen 8-vuotiaan ruumiin painosta. Koko hommasta muistan ainoastaan sen, että Marko Bjurström ilosesti höpötteli telkkarissa, kun me yritettiin Hennan kanssa keksiä jotain fiksua selitystä meijän mahdollisimman epäfiksulle leikille. Haha.

Sauna on lämmin, nyt pitää mennä.

Heips.