Mun syksyn mittainen sluibailu on viimein tullut päätökseen ja saan nauttia mun laiskottelun hedelmistä: tälle viikolle on kasaantuneet mun koko syksyn hommat. Vaikka olo on kuin kuolleella, musta silti jotenkin hassusti tuntuu, että mä olisin taas elossa.
 
Oon rampannut Klaukkalassa viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin laki sallisi. Ja miksi? Pizzan perässä, voisin melkein tiivistää. Ihan kun en täällä Jyväskylässä saisi siitä tarpeekseni. (No siis en kyllä saa.) Lisäksi kun nyt katsoo taaksepäin, en voi kuin ihmetellä, miten mun viikonloppujen highlightiksi on muodostunut Charlotan valomerkki. Hävettää myöntää, että ei edes hävetä. Hitsi mulla on jotenkin hauska elämä.
 
Kun mä tästä viikosta selviän kunnialla, voin alkaa lomalle. Loma tarkoittaa sitä, että se ääni mun takaraivossa, joka aina välillä jaksaa muistuttaa mua tenttikirjoista hiljenee, ja saan rauhassa paistaa pizzaa. Tosin ajattelin kyllä pitää oikeesti vähän löhöilylomaakin. Kunhan vaan tietäisin milloin.
 
Huomenna on pitkästä aikaa "vapaapäivä" eli saan nukkua melko pitkään, siivoan, teen ruokaa, pyykkään ja iltapäivällä meinaan villisti harjoitella tilastotieteen tenttiin Sinin kanssa. Parvekelasistusmieskin tulee huomenna, vaikka sen piti tulla vasta tammikuussa. 
 
Ja joulu, sekin pirulainen on kohta tulossa. Oon jo ehtinyt unohtaa mun jouluhörhöilyni ja hetken päästä alan panikoida ostamattomia joululahjoja. APUA! Miksi, oi miksi, en koskaan muista kirjoittaa ylös, jos keksin jonkun hyvän lahjaidean? Tai olenhan mä kirjoittanut, mutta ne lippulappuset tuppaa aina menemään hukkaan. Kunpa saisin loistavia ideoita, kunpa Joulupukki olisi oikeasti olemassa. En jaksa olla joulutonttukin vielä sen lisäksi, että pitäisi nyt opiskella ja olla hulluna töissä.
 
Mitä mä taas valitan, ihan kuin mun tartteis mitään tehdä vasten tahtoani...