Ei vaan tajuu, miten ihmeellisiä asioita tapahtuu. Puoli vuotta sitten olin viimeksi täällä Sallassa ja tietokoneen sivuhistorian perusteella oli vähän erilainen fiilis, kun Youtubesta on tullut kuunneltua vähän surullisempaa musaa. Nyt menee vaan kaikkee ihanaa eikä siihen kuulu Jason Derulon Don't wanna go home, vaikka se hyvä biisi onkin.
 
Hassua, kun mua ei luetuta, eikä oikeestaan muutenkaan huvita tehdä mitään. Tai no. Mutta vaikea toteuttaa itteäni täällä. Päivät menee sluibatessa, mutta kai sen loman kuuluukin olla sitä.
 
Lauantaina mä muutan pois kotoa. En ymmärrä. Mitähän syksystä tulee tai mun loppuelämästä ylipäätään?
 
Keskiviikkona lähden siis kotiin täältä, menomatkan ihan tosissani aion lentää. Kiire kotiin, en tiedä, mutta ei pahemmin oikeastaan huvita jumittaa VR:n seurana. Loppuviikko on jo valmiiksi täyteen buukattu ja uskokaa tai älkää, mun lomakin loppuu. Miksi en osaa sanoa ei, vaan aina otan työvuorot vastaan?! Tai siis, miks mut on vaan niin helppo suostutella?
 
Kello on paljon eikä väsytä yhtään. Piristyn aina iltaa kohden täällä, eikä se toimi käytännössä sitten pätkääkään. Ei oo helppoo ku on vaikeeta. Vaikka oikeestaan ei mulla oo nyt kauheen vaikeeta! Hihi. 
 
Omg, kuulostan jo omastakin mielestäni tyhmältä. Tekee mieli kirjoittaa, eikä ole mitään asiaa - aina tää sama ongelma. Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Parempi ehkä vaan ignoorata. Kunpa osaisin.