np. Britney Spears - 3

Ihan oli taas ihana päivä. Sanotaan vaikka näin, että sluibaus on päivän sana.

Äikän esitelmä oli aika kiva, pääsin taas esittelemään olemattomia näyttelijän taitoja. Oli kuitenkin aika hauskaa ja nyt musta tuntuu, että tunnen modenismin kuin omat taskuni. Mun taskuista saattaa tosin joskus löytyä ihan ihmeellisiä esineitä ja joskus jopa rahaakin.

Tänään piti viettää ilta kuntonyrkkeilyn ja Marian parissa. Valitsin vain toisen. En tiedä, onko tämä jotain koeviikkoa edeltävää angstia vai jotain muuta alakuloisuutta, mutta multa oli ihan veto poissa, kun koulu loppui. Mentiin Marian kanssa katselemaan Stockmannin herkkuosastoa, mutta loppujen lopuksi päätettiin olla ostamatta yhtään mitään, ja mentiin Marialle. Hengailtiin siellä vähän aikaa, kunnes kello näytti puolta neljää ja oli aika lähteä.

Kun me päästiin Kaisaniemen metrolle, mun oli pakko sanoo ääneen se, mitä olin jo hetken aikaa ajatellut. En millään jaksaisi mennä kuntonyrkkeilyyn. Olin täysin valmistanut henkisesti siihen, että saan samanlaisen tyrmäyksen kuin Hennalta eilen joogassa, mutta yllätyin positiivisesti kun kävi toisin. Kohta me istuttiin metrossa menossa ihan päinvastaiseen suuntaan.

Mentiin Kamppiin ja myöhemmin päädyttiin Tennispalatsin Heseen. Se on välillä ihan käsittämättömän ihanaa, kun periaatteessa pitäisi olla jossain muualla, mutta sitten tekeekin jotain paljon mukavampaa toisaalla. Niin kuin tänään. Liian rankan treenin sijasta vedettiin napaan kunnolliset hampurilaiset. Tuli melkein lomafiilis.

Mä kaipaan sellasta, että mulla olisi aikaa mennä kotiin ja sen jälkeen vielä nähdä kavereita. Sitä, että voisi vain yhtäkkiä päättää, että nyt jutellaan ja hengaillaan, ilman mitään turhia suunnitelmia. Se on niin rentoa ja rentouttavaa. Tuntuu joskus, että aina on vain pakko suunnitella ja mennä. Kalenterielämä on vähän liian tylsää mun mielestä.

Mua vähän jänskättää huominen. Se on ensimmäinen päivä tällä viikolla, jolloin mä ehdin ajoissa illalla kotiin ja tehdä mitä huvittaa. Voisin viettää kunnon telkkarimaratonin. Mulla on parin viikon edestä Täydellisiä naisia ja Greyn anatomiaa, jotka ovat odottaneet mua jo ihan syntisen kauan. Mun tän hetkinen tavoite voisi olla vaikka, ettei mulla olisi yhtään telkkariohjelmia rästissä, kun muutun täysikäiseksi. Eikö synttärit ole kuitenkin tavallaan niin kuin uuden aloittamista?

Koeviikkokin on tulossa. Aika ankeeta. En edes ole huomannut, miten nopeasti jakso on lipunut ohi. Kohta koulussa on hiljaista, kun ensi jaksossa abit lähtee ja meistä tulee wanhoja. Ja tanssitkin on kohta. Tää vuosi vaikuttaa jo nyt tosi jännältä. Koko ajan tekemistä, mutta minkäs mahdat. Aika mahtavaa.

Sain tänään tietää, mille riparille pääsen yövahdiksi! Riparin sain tietää jo kai viikko sitten, mutta oikeastaan mua on alkanut todella paljon mietityttää, joko mä alan olla liian vanha isoseksi. Mulle ei nimittäin ole vieläkään tullut sitä ilon ja odotuksen tunnetta, joka yleensä valtaa mut heti, kun saan tietää tulevan kesän riparin. Ne uudet pikkuset ovat niin pieniä. Ikäero voi alkaa tuntua jo vähän liian suurelta, musta tuntuu. Onhan mulla sitten enemmän auktoriteettiä, tietysti, mutta en tiedä, osaanko enää olla sellainen hyvä ja kunnollinen isonen. Sen takia yövahtiminen kiehtoo mua paljon enemmän. Siitäkään en ole kuitenkaan ehtinyt vielä kunnolla hehkuttaa ja iloita. Todennäköisesti tää johtuu ainoastaan siitä, etten ole ehtinyt ajatella asioita ja käsittää niitä.

Mua väsyttää jo. Läksyt on vieläkin puolivalmiita, mutta luultavasti säästän ne aamuksi bussiin. Huomenna on äidinkielen kielioppikilpailu, johon aion osallisua. Mua on pitkään mietityttänyt saattaisiko sillä alalla olla mulle jotain tarjottavaa. Meinaan yrittää olla luonnonlahjakkuus enkä ole edes kertaillut mitään, joten oikeastaan menen sinne vain kokeiluasenteella. Parhaassa tapauksessa saan Jyväskylän yliopistosta opiskelupaikan. Jos en kuitenkaan voita, niin ei sen väliä. Tulee jos on tullakseen.

Taidan pian ummistaa silmäni, joten täytyy sen helpottamiseksi sulkea tämä kone. Sormet taas juoksevat näppiksellä siihen tahtiin, että voisin jatkaa loputtomiin, mutten taida jaksaa enää ollenkaan. Huomenna on taas aikainen herätys, mutta ei sovittua aamutapaamista...

Hyvää yötä!