Kahteen viikkoon ei ole ollut yhtään sellaista päivää, ettenkö olisi poistunut kotoa. Tänään meinaan korjata sen virheen ja lusmuilla neljän seinän sisällä ihan ilman minkäänlaista omantunnonkolkuttelua.
 
En voi itsekään uskoa, miten ahkerasti olen alkanut opiskella. Kuinka lohduttavaa, että kaikesta siitä syksyisestä laiskottelusta huolimatta/siitä johtuen, olen kuin olenkin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja pistänyt nenäni takaisin kirjaan, minne se kuuluukin. Mulla on sittenkin vielä jäljellä tarmoa ja jonkinasteista toimeliaisuutta. Tai ehkä syksyinen aivot narikkaan -tuokio on saanut minut järkiini ja kaipaamaan taas opiskelua.
 
Kohta alkaa viime kevään uusinta - tai ei ihan. Tällä kertaa olen paremmin valmistunut, tällä kertaa mä tiedän jostain jotain. Mä olen täynnä intoa ja odotan jo jännityksellä todellista pääsykokeisiin lukemista. Nyt olen vain selainnut ja silmäillyt kirjojani ja miettinyt, mihin haen. Helsinki ja Joensuu - muutamassa kuukaudessa näiden kahden kaupungin kilpailuasetelma on muuttunut täysin.
 
Varasuunnitelmiakin on täytynyt tehdä, mutta mitään lopullisia kehitelmiä ei voi edes maalailla ennen kuin tiedän kesän kuviot. Meinaan kuitenkin tehdä saman kuin viime vuonna: haen opiskelemaan matematiikkaa. Kyllä, tässä kohtaa kuuluu nauraa. Mullakin on käynnissä pään sisäinen hajoilu. 
 
Kaiken suunnitteleminen on ihanaa ja kaikki tuntuu kuitenkin täysin eriltä kuin viime keväänä. Ensi syksynä mä meinaan oikeasti aloittaa alusta. Jännää.