Ensimmäinen isostelu takanapäin ja näillä näkymin viimesestä ei oo tietoakaan. Niin mahtavaa oli!

Ensinnäkin, säät oli viimeinkin ihanan kesäisiä, ja sain jopa vähän rusketusta. Alkupäivistä paloin jo vähän, mutta se ei menoa haitannut. Toiseksi, isos- ja vetäjäporukka oli aivan upeaa. Kaikki olivat mukavia ja täysillä mukana. Ja tietysti pikkuset, kaikki oli mukana ja ryhmä henki oli hieno. Vaikka viime vuonna kuvittelin, ettei pikkusena oloa parempaa voi ollakaan, isostelu oli sata kertaa parempaa. Eli jotain sanoin kuvaamattoman upeaa.

Kotiin palaaminen ihanan lötköilyn ja hauskanpidon jälkeen oli vähintäänkin haikeeta, mutta oikeestaan nyt on ihan kivaa olla kotona. En ollutkaan huomannut, ainakaan niin paljon, miten väsynyt olinkaan. Viime viikko oli hyvää harjoitusta ensi viikolla alkavalle koululle, sillä joka päivä leirillä herätys oli jo seitsemältä. Toisina päivinä oli vähän vähemmän tekemistä iltaohjelman puutteen takia, mutta yleisesti oli jotain hommaa lähes aina. Eikä se pikkulöhöilykään mitään haitannut.

Oli jännä huomata, miten vähän jännitin esiintyessä ja muutenkin ollessani esillä. En olisi heti uskonut, miten hyvin pystyn siihen. Se olikin ihan mukavaa.

No, nyt täytyy lopetella ja mennä Santun kanssa potkimaan pihalle palloa.
Heips.