Nyt on Tuulen viemää luettu. 894 sivua sitä kestikin, mutta oli sen arvoista. En tosin voi tajuta, miten niin se muka on "todellinen rakkaustarina" ja "rakkaustarina vailla vertaa"? Jos mä ymmärrän mitään lukemastani, ainoastaan kirjan viimeset kymmenen sivua vastasi jotenkuten tota kuvailua.

Ja voi miten mä olen turhautunut! Mä haluan tietää, nopeasti, en saman sivumäärän jälkeen, mitä oikeesti siinä käykään! Vitsi kun sen Michellin piti jäädä auton alle, niin me ei koskaan saada tietää miten siinä todellisuudessa olis käyny. Ehkä mun pitäis ottaa vaan ihan raa'asti käsittelyyn Alexandra Ripleyn Scarlett, niin ainakin saisin toivomani onnellisen lopun. Ja sit tietysti, leffahan on ihan pakko nähä.

Ei vitsi, en jaksa odottaa, että saan onnellisen lopun!